Vaikeita valintoja...

Kirjoitin tuossa muutama viikko sitten kuinka laitettiin herra P:n kanssa mietintämyssyt päähän. Se tuntui hyvälle idealle -helpottikin! En tiedä onko pipo alkanut hiottaa, kiristää vai jopa kutistunut päässä ollessaan... Joka tapauksessa tässä ollaan melko tiiviisti silti yhteyksissä! Ehkä rennompina kun ei pähkäillä koko ajan jotain kummallisia tulevaisuuden suunnitelmia! Ehkä onkin ihan hyvä idea olla ystävinä (-ja mahdollisesti jäädä sellaisiksi)...

Keikutetaan venettä...

Sanovat, että kannattaa keikuttaa vasta kun on varma uimataidosta. Olen vähän sitä mieltä, että voi sitä keikuttaa ennenkin...tuleepahan uimataidon hankkiminen ajankohtaiseksi!

Keikutin siis oikein kunnolla viime viikolla. Nyt myrskyää vesilasissa. Roiskuu ja kuohuaa!

Olen oikeudentuntoinen ihminen. Omasta mielestäni ainakin. Ja lojaaji ystävillenikin. Kavereille myös, mutta jos ystävän ja kaverin intresssit risteävät valitsen aina ystävän. Kävipä sitten seuraavasti:

Kaverini erosi. Ystäväni alkoi seurustella kaverin ex-miehen kanssa. Kaveri taisi haikailla perään. Kului aikaa. Mies jätti ystäväni. Alkoi seurustella kaverin kanssa. Unohti kertoa ilmeisesti molemmille, että ehti olla liki parikuukautta molempien kanssa yhtäaikaa... Jaa, mistäs sen tiedän. No, kun toinen kertoo onnellisena miten ihanaa kun he palasivat yhteen silloin ja silloin ja toinen tilittää miten ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta kun kaikki oli hyvin koko kesän! Ja sitten minä tietenkin menen ja teen jotain lojaalia ystävälleni ja samlla itselleni todella typerää. Kerroin sitten ystävälle, että mies taisi tehdä todelliset siat hänelle.

Myrsky tuli sitten siitä kun mies kertoi oman tarinansa kaverille. Nyt sitten salainen numeroni soittaa häiriöpuheluita... Mies vaatii "päitä vadille" ja "miekat heiluu" -näin hän itse on asian ilmaissut. Syyttömän kaverin reaktio!? Hyvä, että ystäväni pääsi moisesta... Tästä selvitään vaikkakin hieman asiaa hankaloittaa se, että "kaveri" on esimiesasemassa minulle ja ystävälleni. Elämme jännittäviä aikoja. Onneksi olen uimamaisteri. Kaikkien loppujen tarinan henkilöiden kannattaakin sitten hankkiutua uimakouluun!

Pienempää vaihdetta silmään...

...kun alkaa hirvittää tai olo muuten vain tuntua sille, että rauhallisemminkin pääsee perille. Juteltiin herra P:n kanssa rauhanomaisesti ja yhteisymmärryksessä pienemmän vaihteen käyttämisestä. Taisinkin jotain ajatuksiani siihen suuntaan kirjoittaa jo viimeksi. Kun sain päätökseni tehtyä tuli jo puoli huojennusta. Huojennus vain lisääntyi kun keskustelimme herra P:n kanssa "aikalisästä". Ymmärsimme toisiamme. Niin -ollaan nyt sitten "vain ystäviä". Sopimus on määrittelemättömäksi ajaksi. Katsotaan rauhassa, mitä ajatuksia tämä meissä herättää. Näin on hyvä!

( Ystäväni, ei tarvitse "säikähtää" -mitään erityistä ei ole sattunut. Tuntui vaan tältä. Kerron joskus naamakkain:))

Onnekas hetki...

...on sellainen kun tajuaa jotain tärkeää ja ottaa siitä opiksi. Olen tainnut oivaltaa jotain...ja olen todella onnellinen juuri näin. Jatkuuko onnellisuutta kuinka kauan -ei sen väliä! Tärkeintä on on olla onnellinen juuri tässä hetkessä!

Se mitä oivalsin on "sitten kun elämän" kannattamattomuus. Ei tarvitse mennä asioiden edelle, kaikki tapahtuu varmasti aikanaan jos on tarpeen. Itse ei tarvitse elämän isoa laivaa alkaa kääntämään. Vähemmälläkin vauhdilla pääsee perille, aikanaan. Jos ei pääse, niin sekin on varmaan sitten hyvä niin!

Kuullostaa varmaan joko todella vähäpätöiseltä tai sitten liiankin filosofiselta...lukijasta riippuen. Ei se mitään! Minulla on nyt vain jotenkin sellainen fiilis, että näin juuri minun pitää parisuhteesta ajatellakin. Mitään ei saa väännettyä väkisin... On osattava antaa tilaa ja silloin myös saa itse tilaa! Yksinkertaista, mutta miten tähän menikin näin monta vuotta tajuta tämä... tai ehkä pikemminkin osata viedä se käytännön asteelle!

Herra P saa siis tilaa (ihan pyytämättä) ja minäkin toivottavasti siinä samalla... Mene ja tiedä!

Kesä ja loma!

Loma alkaa valua pikkuhiljaa loppuun... Ajattelinkin alkaa totuttelemaan arkeen ja vaikkapa bloginkin kirjoittamiseen pikkuhiljaa asteittain. Ei tule kaikki sitten niin yllättäen nurkantakaa kertarysäyksellä!

Ihana, ihana loma on kylä ollut. Matka oli mahtava ja seura mitä parhainta! Kiitos komppis, oot huippu jos en sitäkään nyt ole tullut sanoneeksi niin sanonpahan nyt! Muutenkin lomaillessa päivät ovat vierähtäneet mukavissa merkeissä...ratsastusta, koiria, ratsastusta, koiria ja hyvin vähän miehiä. Mutta ne vähän ovatkin olleet erittäin laadukkaita...;)

Ei enempää tälläkertaa...kuten sanoin täytyy aloittaa varovasti!

Kirjoitustauon kootut selitykset....

-töissä on kamala kiire
-kotona on kamala kiire
-Herra P on edelleen aika hyvä kokonaisuus (ja mitäpä minä siitä jauhamaan täällä)
-En ole vilkaissutkaan x-aikaan muita miehiä kuin herra P...
-harrastukset vie aikaa
-ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa analysoida elämäänsä
-kun ei "sinkkuile" ei kai voi kirjoittaa "sinkkublogia"!? Tai en minä vaan tiedä...:)
-jne...

Kohta kolme kertaa vielä töihin ja sitten on loma!!!! Malttamattomana odotan, etenkin matkaa :)!

Korrektia Koiraharrastusta ja muuta Närästävää

Me koiraharrastajathan olemme valveutunutta väkeä ja muuta elinympäristössämme liikkuvia kunnioittavia ja huomioivia henkilöitä? Näin yleensä. Etenkin kun puhun HARRASTAJISTA, en kaikista niistä jotka OMISTAVAT koiran. Joskus, kuten tänään saatan joutua pettymään harrastajiin. Olipa laji mikä tahansa sen edustajat ovat harrastuksensa käveleviä käyntikortteja. Tämä pätee tietenkin kaikkeen harrastamiseen. Sitten kun mukaan liitetään vielä jokin eläin tai pärisevä pöristin kyseiset harrastajat ovat käytöksensä puolesta erityisen tarkasti suurennuslasin alla. Ärjähtelevät moottorit ja eläväiset, yllätyksellisetkin eläimet herättävät kanssaeläjissä aina tunteita. Puolesta tai vastaan. Halusipa sitä tai ei. Tämän kanssa on vain elettävä ja se on hyvä huomioida aina "harrastamattomien" parissa liikkuessa.



No miten tämä nyt liittyy mihinkään? Meninpä tänään treenettavani kanssa sosiaalistumaan venerantaan, satamaan ja muuallekin missä liikkuu paljon ihmisiä, muita koiria ja muuta ihmeteltävää. Kävelenpä siinä suojattini kanssa kun huomaan naisen koiran kanssa, koira on irti vilkkaasti liikennöidyn polun vieressä ja nainen puhuu kännykkään selkä polulle päin. Tiedän naisen ja koiran. Koira on pitkälle koulutettu ja tottelevainen, mutta silti koira. Ja kun se kerran on koira, kouluttetukin silloin mikään ei ole 100% varmaa. Ilmoitan lähetymisestämme ja kehotan naista kytkemään koiran tai ottamaan sen "kontaktiin". Mitä tekee tämä aiemmin fiksuna pitämäni ihminen? Ärähtää koiran olevan kouluttu, ei se minnekään lähdeä, kuulemma. Hän ei ehkä heti tunnistanut minua, hetken päästä kuitenkin. Siirtyy sitten hyökkäävyydestä puolustusreaktioon. Entäpä jos olisin ollut juuri koiran hankkinut, aloitteleva harrastaja tai en harrastaja ensinkään...kotikoiran omistaja? Tavallinen lenkkeilijä, koiria pelkäävä sellainen? Olsikohan joskus syytä muistaa, että heilläkin on oikeus nauttia pelkäämättä ja jännittämättä puistoista ja kuntopoluista. Harrastaja voi antaa tilaa, mahdollisuuden ja ennenkaikkea käyttäytyä järjestysääntöjen mukaan. Arvostus syntyy ansaitsemalla -siitä sain muistustuksen itsellenikin tämän tapauksen siivittämänä.

Toinen närästävä asia on erään lukemani blogin kanssa seuraaja. Jostain syystä (oletettavasti) minulle täysin vieraan ihmisen blogiin kommentoiva (oletettavasti myöskin täysin tuntematon) henkilö saa aikaan suunnatonta närästystä. Tämä johtuu ties mistä! Tavasta kirjoittaa. Rivien välistä paistavasta motiivista tai sitten jostain ihan muusta! En osaa sanoa, mutta närästää silti! onneksi saan pitää mielipiteeni ihan rauhassa ja purnaan siitä sitten vaikka tänne!

Nyt menen ottamaan jotain happoja tasapainottavaa närästyksen lievittämiseksi.

Toinen erä...

menikin sitten Alfan omistajalle. En hillinyt itseäni riittäävän hyvin eilen. Käyttäydyin lapsellisesti ja typerästi. Olen yhtä hupsu kuin treenattava koirani...
Menen kehittämään itsehillintääni. Voisin aloittaa joltain kurssilta, esim. "mielenilmausten ja tunteiden hallintaa aloittelijoille" saattaisi olla sopiva.

Nyt töitä. Itsehillintää. Töitä. Itsehillintää. Töitä. Töitä.

A niinkuin Alfa

Juhannus töissä ja kaupungissa, mahtavaa! Sarkastisesti voisi todeta "rahan tuloa ei voi estää"... Ammatinvalintahan on toki vapaaehtoista jne. Mutta purnaan silti. Se on oikeuteni, kun kerran äänestänkin aina. Kaupunki on todella hiljainen. Sateinen sää vaikuttaa varmasti myös osaltaan asiaan. Ne kaupunkiin jääneetkin pysyvät sisätiloissa voimassa huonosti perheensä kanssa ja ahdistuvat. Siitäpä sitten taas riittää sadossa korjailtavaa monelle ammattilaiselle arjen tullen ja aiemminkin... Äh, olen väsynyt, kyyninen ja turhautunut. Siitä tämä varmaan johtuu. Unohtakaa äskeinen. Perheet ja yksineläjät viettävät nautinnollista keskikesänjuhlaa.



Niin. Eilen treenasin uutta koulutetettavaa. Meni kohtalaisesti. Illalla tein kyseisen lainakoiran kanssa lenkin ystäväni luo. Istuin hetken aikaa rupattelemassa hänen ja miesystävänsä kanssa. Kotiin tullessa sain sätkyn. Pihassani oli Alfa. Sellainen auto, tiedättehän. Eikä mikä tahansa Alfa vaan herra P:n omaisuutta oleva menopeli. Ei siis auto, vaan Alfa. Edellispäisäisen rähinämme ja juhannussuunnitelmiensa perusteella hänen piti olla vähintäänkin 70 km etäsiyydellä kotipihastani. Pitkä pysäköintimatka "sinne missä hänen nyt pitikään olla". Mietin pihallani mitä teen. Soitanko ja kysyn, mitä nyt? No en tasan soittanut. Päätös on päätös. Ovellani ei ollut jälkeäkään misteristä. Laitoin ytimekkään viestin. Juuri kun olin nukahtamassa tuli pakottava tarve katsoa puhelinta. Tiedättehän tunteen "joku on soittanut/viestinyt"? Aivan, puhelu herra P:ltä, samoin viesti. Hyvää Juhannusta ja silleen... Puhuttiin sitten hetki. Salaa olin tyytyväinen ensimmäisen jatkoerän pisteet minulle... Mutta niitä eriähän piisaa....! Nyt täytyy piilottaa puhelin tai tehdä jotain muuta merkittävää. EN ota yteyttä. En. Ehkä. En.

Riitaa ja Rähinää.

Jos on tylsää ja sadekin masentaa laitetaanpa pystyyn kunnon riita! Näin sitten teimme tänään herra P:n kanssa. Ensin puhelimessa. Sitten naamatusten. Vähän aiheesta ja paljon aiheen vierestä. Käänsin ja väänsi aikani ja sain toisen hermostumaan. Täyttä rähinää. Ja se kesti ja kesti. Vastusta löytyi molemmista. Tasaväkistä. Kyyneliä. Uupumus. Sovinto. Huh!

Miehiä ja eläimiä.

Viikon kestänyt "suruaika" alkaa olla ohi. Joka päivä menee pidempiä aikoja, etten ajattele koirani kuolemaa niin surullisena. Muistan ja muistelen kyllä sitä, mutta enemmän niitä mukavia ja iloisia asioita. Aika parantaa kuten sanotaan. Koiralliseen elämääni kuuluu muutenkin jotain. Olen hieman selvitellyt toisen koiran rotuvaihtoehtoja (kisakoira kun tulee vasta 2010). Vahvasti olen miettinyt punavalkoista irlanninsetteriä (muitakin settereitä kyllä) ja keskikokoista snautseria. Saapa nähdä. Hetihän nämä asiat eivät tapahdu, täytyy ottaa niin monesta asiasta selvää kun pohtii "uuden" rotuista koiraa. Mutta jotain tapahtuu heti. Sain heti viimeviikolla mukavan puhelun. Minulle tarjottiin koulutettavaksi (ja asumaan pidemmäksi aikaa) erästä koiraa. Tartuin syöttiin (ei paljoa tarvinnut houkutella) ja niin useiksi viikoiksi kaverin. Haaste on mielenkiinoinen, monellakin tapaa. Ohjaajan vaihtuminen voi tehdä hyvää koiralle ja minulle tämä ainakin tekee hyvää. Viikko koirattomuutta (ilman , että olen matkoilla...) riittää!

Viimeinen viikko on kyllä ollut muutenkin hektinen. Töitä olen tehnyt koiran puutteessa aivan hirveästi! Miehiäkin olen jotenkin ehtinyt tavata(?!). Muusikolla oli jotain asiaa tännepäin, joten käytiin syömässä...kävelyllä ja jostain ihmeen syystä raahasin hänet vielä erääseen saareen! Ja kaikki tämä ainakin minun puoleltani kaveri pohjalta. Oli mukavaa. Jalkoihin vain tuli rakot, koska minulla oli maastojalkineina korkkarit...

Herra P...olen liki myyty! Meillä on taas ollut NIIN mukavaa. Eilen sain nauttia hemmoteltavana olemisesta...siihen voisin vaikka tottua! Jottei kaikki olisi liian täydellistä, niin tokihan tähänkin jokin varjo liittyy. Ja se varjo on herra P:n työ ja sitä koskevat mahdolliset muutokset! No se selviää lähiviikkoina. Ja en jää rypemään siihen. Murehtia voi sitten kun on oikeasti aihetta. Nyt aion vain nauttia tästä!

Mihin hupenivat päivät?

Loma alkaa pian olla lopussa. Mihin ne päivät vaan katosivat? Ryntäilyyn ja säntäilyyn, murehtimiseen ja huolehtimiseen? Niihinkin. Onneksi tämä loma oli vain reilun viikon mittainen, joten sitä nautittavaa lomaakin jäi sinne heinäkuulle ja elokuun öihin riittävästi, niitä minä rakastan ja odotan enemmän kuin valoisia alkukesän öitä! Yritän saada itseni tottumaan ajatuksesta tilapäiseen koirattomaan elämään. En kovin hyvin tuloksin. Niin se vain on, että paras ystäväni, harrastuskaverini ja upea lajinsa edustaja on päästettävä kivuistaan maanantaina. Ajatus on miltei sietämätön, mutta olen eläimiä ottaessani päättänyt olla hyvä johtaja laumalleni kaikkina aikoina. Silloin kun eläin kärsii ja sitä ei voi auttaa lisää ongelmia aiheuttamatta on toimittava hyvän johtajan tavoin. Uskallettava luovuttaa ja toimia eläimen parhaaksi, ei itsensä parhaaksi! Nyt on tämän raskaan päätöksen toteuttamisen aika. Koirattomuus tulee olemaan tilapäistä, etsin kuumeisesti sopivaa yhdistelmää josta itselleni koiran haluaisin. Rima vain on todella korkealla ja niitä sopivia ei näyttäsi "rodussani" olevan tarjolla suomessa tai pohjoismaissakaan ennen vuotta 2010. Joten sitä siis kituuttaen odotan! Sijaistoimintoja olen virittämässä vuosia unhossa olleen ratsastusharrastukseni henkiin uudelleen! Huomenna siis ensimmäiselle tunnille yli kymmenenvuoden tauon jälkeen!!! Hevostelu voikin olla mukavaa vastapainoa työlle ja sopivaa eläinten kanssa tapahtuvaa liikuntaa.

Herra P muuten yllätti totaalisesti...teki yllätysvisiitin kaiken kiireensä keskellä! Ihana mies!

Aktiiviloma...

...tuntuu ainakin alkuun olevan. Eilen suojuoksua koko päivä ja kovassa tuulessa. Naama ja kädet paloivat vaikka yrittinkin suojautua. Olo oli illalla lähinnä hervoton. Väsynyttä naurua ilman asiaa...:)

Tänään jatkoin samaa "työlomaa". Nyt tosin patojen ja pannujen seurassa. Tuli kokattua pakkaseen ruuat 15 hengelle viikoksi. Jotain taisin leipoakin. Nyt onnellisesti kotona ja kaipa tässä jonain (loma)päivänä kerkeän vain loikoakin! Luonnollisestikaan en ole ehtinyt prinssejä katsastella kaiken kiireen keskellä. Herra P:n näin viimeksi sunnutaina ja seuraavaa kertaa ei ole ainakaan vielä näköpiirissä...

Kätevä emäntä...

...laittaa pihaa ja puutarhaa. Tässä tapauksessa paremman puuteessa parvekkeelle on tungettu nyt jos jonkin laista flooraa ja faunaa. Kukapa olisi uskonut muutamia vuosia sitten -oi tätä aikuistumisen riemua!

Muuten olen viettänyt hiljaiseloa nauttien koirani seurasta -kun vielä voin. Kamala tyhjyys iskee varmasti vastaan kun väistämätön luopuminen on nyt edessä. Koirasta näkee, että se on todella sairas. Hoidot on nyt kokeiltu ja oma rajallisuutensa täytyy vain hyväksyä ja antaa rakkaalle ystävälle arvoisensa loppu.

Nyt viikon loma...työntäyteinen tosin...

Kyllä vanha kansa tietää!

"Hyvä kello kauas kuuluu, juorukello vielä kauemmas!"

Kuulimpa tänään mehevän tarina. Tarinan tapahtumat olivat muuttaneet täysin muotonsa. Tarinan oli kertonut tuttavalleni henkilö jota en tunne (nimen olen kuullut joissakin yhteyksissä), mutta hän ilmeisesti "tuntee" minut. Tarinan kertoja ei ole itse ollut tapahtumapaikalla vaan oli kuullut "tapauksesta" jota juoru koski luonnollisesti "joltakin" toiselta henkilöltä. Hän kuitenkin katsoi aiheelliseksi jatkaa typerän tarinan kertomista eteenpäin. Ilmeisesti koska se on niin "mehevä".

No, mitäpä sitten. Tämä emäntä on nimittäin sellainen pakkaus, ettei tälläisilla asioilla paljoa kannata ärsytää ja jos ärsyttää niin sitten sitä on vaan otettava vastaan se mitä tuleman pitää. Ja tuleman pitää! Kaikki jotka minua vähääkään tuntevat ja jotka ovat asiaan mitenkään sekaantuneet vetäytyvät varmaan parhaillaan johonkin toiseen ilmanalaan.

Myrsyvaroitus on täten annettu, palaan asiaan pahan ilman lauettua ja salaman iskettyä.

Jotkut miehet on NIIN Marsista!!!!

Olipakerran ja silleen...tässä tulee herttainen tarina...

Niin, mitäpä tehdä kun nainen asuu mister pöljän kanssa. Ovat asuneet kauan aikaa...ja ovat "julkisesti pari". Mister pöljällä on myös sitten naisen lisäksi toinenkin nainen, jo pidemmän aikaa (mutta vähemmän kuin nainen nro 1.). Sattuupa olemaan niin, että nainen nro 1. ei tiedäkkään olevansa ex, mies ei ole muistanut kertoa, eikä toki ole nähnyt tarpeelliseksi muuttaa poiskaan... Huoltokin mitä ilmeisimmin pelaa hyvin...:/ No sattuupa sitten niin, että tyttöystäväkin olettaa olevansa nro 1. Luonnollisestikin naiset tietävät toistensa olemassaolon, toki joillakin ihan muilla nimikkeillä...

Sekavaa? On kyllä. No mitä sitten? Toivotaan vaan, ettei mister pöljälle satu vain mitään vakaavaa ja joudu minkään virallisemman tahon kanssa tekemisiin/autettavaksi. Jos nimittäin näin käy on lopputulema todella epämääräinen ja kaikkia turhauttava ja työtä haittaava!!!

Onneksi tämä kaikki on fiktiota ja minun ei tarvitse repiä jumppatrikoitani!

Jos sattuisi niin, että tarina olisikin joskus totta tulisi naisistakin luonnollisestikin pöljiä. Nimittäin ex-nyx-pöljä ja muuten vaan pöljä. Herra pöljän voisikin sitten lähettää ensimmäisellä mars-lennolla takaisin sinne mistä on tullutkin. Hän on NIIN marsista!

Polkupyörän huoltoa ja muita "miesten töitä"...

on herra P luvannut tulla askartelemaan päivänä muutaman. Palkaksi lupasin leipoa pullaa -omaansa on hyvä kehua, mutta tekemäni on järjettömän hyvää! Toivottavasti sulattaa tämän miehen!:) Tajusin juuri sen ettei herra P ole koskaan syönyt leipomaani pullaa!!! Monia muita ennemmän tai vähemmän onnistuneita tuotoksia kyllä.

Nyt ei juurikan järki juokse...pitkä päivä takana ja kohta painun nukkumaan kissapyjamassani.

Hahaa -tajusin juuri, että olen kahden kuukauden päästä matkoilla huippuihanan ystäväni kanssa Albaniassa ja vähän muuallakin!!! Voi sitä riemua kun me tytöt päästään taas yhdessä reissuun!!! Ennen oltiin nuoria ja notkeita hulvattomia sankarimatkailijoita! Nyt ollaan enää hulvattomia ja (anti)sankareita...:)

Herra P Kävi Täällä

Oli oikein rattoisaa. Lenkkeiltiin ja puhuttiin mukavia. Jokin siinä kaverissa vaan saa sukat pyörimään jaloissa ja posket punaisiksi! Onko se sitä kemiaa vai mitä lie?

Muuten meneekin sitten vähän kurjemmin. Koirasta löytyi eilen lisää "vikaa". Troppia laitettiin jos jonkin laista. Olen itse aika skeptinen sen toipumisen suhteen. Kyseinen sairaus on ihmiselläkin hankala hoitaa ja hirvittävän monioireinen. Viisautta olisi osata lopettaa ajoissa ja luovuttaa kun sen aika on. Turhaa kärsimystä on syytä vältää. Ihmisellä on eläinten kanssa eläessään suuri vastuu -myös vaikeita päätöksiä tehtäessä. Silloin kun niiden aika on ei pidä ajatella itseään (ja omaa suruaan) vaan olla vahva ja oikeudenmukainen parhaalle ystävälleen. Katson nyt hetkenaikaa ja teen ratkaisuja kun nähdään onko lääkkeistä mitään apua.

Nyt aloittelevaksi hortonomiksi, parvekepalstan kimpuun!

Kirkkaita Päätelmiä

Sinkkuilu on syvältä! Herra P:n kanssa ei uutta uutisoitavaa. Nähdään, soitellaan ja viestiäkin pukkaa... No joo, katsotaan mieten jatkossa. Oli kyseinen tyyppi kyllä eilen aika suloinen ja huomaavainen. Hemmotteli minua tosissaan hirvittävän järkytyksen jälkeen. Olen vieläkin poissa tolaltani ja todella huolissani koirani voinnista. Kohta mennään elukkatohtoriin selvittämään asiaa.

Viikonloppu meno päättyi siis kamalaan järkytykseen ja kyyneliin. Kirkkaana päätelmänä todettakoon, ettei koira ole kunnossa -ei sinne päinkään. Vaikka sitä niin erehdyin luulemaankin.

Kiire, Kiire, Kiire!

Hiljaiseloa...blogissa, mutta ei elämässäni. Ihanaa kunhan joskus tulee kesäkuu. Nyt pitää sellaista hoppua, että on täytsi työ tietää kuka olen, minne menen ja mitä teen. Nyt sitten taas täyttyy pakata ja sännätä seuraavaan paikkaan. Sunnuntaina luulen saavani nauttia illalla jo oman kodin lämmöstä ja rauhasta -sitä odotellessa! Täytynee raportoida silloin tarkemmin sinkkuus asioistakin!:)

Ystävä parisuhdemaassa

Olen kadottanut erään ystäväni. Häntä on liki mahdoton tavoittaa ja jos hänet tavoittaa hänellä ei ole aikaa. Hän on muuttanut parisuhdemaahan! Tuohon outoon ja pelottavaan paikkaan, joka nielaisee osan ihmisistä täysin. Osa palaa sieltä tavoitettavien kirjoihin jonkin ajan kuluttua (vaikka suhde jatkuisikin hyvin voivana), osa ei koskaan. Surullista on jos palaaminen tapahtuu parisuhteen kariuduttua. Silloin se parisuhdemaasta palannut kaipaa olkapäätä ja auttajaa eron tuskan yli. Kun hän sitten taas tapaa uuden ihastuksen hän katoaa taas planeetalta määrittelemättömäksi ajaksi. Tämä jos mikä jurppii ja rasittaa! Ymmärrettävää on, että tällaisesta ystävyydestä tulee melkoisella varmuudella entistä ystävyyttä kun aikaa kuluu ja vastavuoroisuus puutuu.

Mutta palataanpa kadottamaani ystävään. En olisi ikimaailmassa kuvitellut "meille" käyvän näin. Hän tapasi ihanan miehen. Aikaan ennen seurustelua liittyi heidän kohdallaan lukuisia vaikeuksia. Niitä sitten ruodittiin usein ja hartaasti puhelimessa ja (usein) tavatessamme. Murehdin hänen kanssaan ja iloitsin hänen kanssaan. Vielä vuosi sitten ystäväni tuskaili, koska mies ei ollut kosinut. Kesällä juhlittiin kuitenkin kihloja ja he menivät naimisiin jokin aika sitten. Kihlajaisten jälkeen hän sitten katosi parisuhdemaahan. Ystäväni ei ole käynyt luonani kohta vuoteen. Minä olen käynyt HEILLÄ useitakin kertoja. Nyt minua on alkanut jostain syystä närästää tämä asia aika lailla. Minun huolilleni ei ole aikaa. Minun (orastavat) suhteeni tai niiden puute ohitetaan muutamalla sanalla. "Unohda se"¨, "Eiköhän se ole jo nähty"...ne on kuultu moneen kertaan. Kaikkeen minuun ja vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden välejä koskevaan elämään saan lähinnä vastauksia joista välittyy kiinnostuksen puute ja suorastaan välinpitämättömyyskin.


No mitä minä ruikutan? Annan koko "ystävän" jäädä? Ruikutan koska tiedän jossain syvällä itsessäni ettei hän ole idiootti ja toisista piittaamaton typerys. Olen vain kadottanut hänet. Haluan saada hänet takaisin parisuhdemaasta! Mutta miten se tapahtuu? Tietääkö kukaan?

Reipashenkistä ulkoilmaelämää...

takana eilen ja tänään. Aurinko otti iholle kiinni ja sain väriä kalpeuteeni. Eilinen meni siis treeneissä käytännössä kokopäivä. Tänään olin sitten jo kukonlaulun aikaan menossa itse kouluttamaan aloittelevia harrastajia. Kotiuduin iltäpäivällä ja tein vileä pika lähdön kaupunkiin. Käväisin keväisessä satamassa syömässä muusikon kanssa. Ihan kaveripohjalta tosin. Viihdyimme ihan hyvin. Mutta ei sen enempää, eikä ollut tarkoituskaan. Käytiin vielä jätsikillä ja puistossa istukselemassa. Minä tivasin jäätelönmyyjältä miten "supertiikeri" eroaa tavallisesta tiikeristä? No, ei hän tiennyt. Enkä tiedä minäkään. Ihan se maistui tavalliselta. Harhaanjohtavaa. Sen olisi kuulunut olla jotain erityis ominaisuuksia sisältävää kun kerran supereita luvataan!

Olen saanut loppuun kirjan nimeltä "tyttökerho". Olipa ajatuksia herättävää...saatan kirjoittaa asiasta vielä joku kerta. Liittyipä aihe läheisesti itseenikin, ikävä kyllä. Sieltä sitä löysi pari muutakin tuttua...kirjasta.

Ja sitten pari riviä joita jäin mietimään herra P:n puhelun jälkeen...

"pitkin unen pintaa
hitaasti leijailin
kun lakanoihin eilisiin
yksin nukahdin

sinä teit jo matkaa
uniin jonkun muun
minä sanoin näkemiin
sun uniis vielä tuun"

-Aki Sirkesalo-

Vappuheila

Minulla on ilmapalloja ja serpentiinejä, muutta ei simaa tai munkkeja -vappuheilasta puhumattakaan. Heti aamusta yritän hankkia mainitsemiani syötäviä...heila onkin sitten hankalampi juttu! Herra P edustaa ja edustaa..enkä nyt tiedä olisiko hänestä muutenkaan vappuheilaksi!!! Ärsyttävää kun kyseinen henkilö valtaa ajatuksiani välillä, halusin tai en! Mikä siinä onkaan kun toisista pääsee "helposti" eroon ja toisista ei meinaa päästä mitenkään? Herra P kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin. Jotain kai tälle asialle olisi vihdoin tehtävä...ennen kesää! Kesääni en pilaa märehtimällä ja murehtimalla mahdollista suhdettani tai suhtettomuuttani häneen.

Nyt nauttimaan savustettua siikaa ja bataattia -valmistettu omin pikkukätösin (ei välttämättä suuri laadun tae...)!:)

Paluu arkeen...

...on ollut tehokas ja maan pinnalle palauttava! Eilen oli typeristä typerin päivä töissä. Hermostuin ja ärsyynnyin totaalisesti erääseen "palvelun tuottajaan". On täydellisen älykääpiömäistä pitää toista ihmistä "pantivankina" satojen kilometrien päässä kotikaupungistaan ja saada kyseisen panttivangin ylityösaldo paukkumaan sillä yli kipurajan. Sekavaa selitystä? Niin on. Mutta kun ei voi kertoa, edes anonyymisti. No mitä sitten tein sen "ylityöni" ajan? Söin banaania ja muita eväitä. Muun muassa. Paluumatkalla vallitsi jäätävä tunnelma.

Tänään olenkin ollut vaivaiset viisitoistatuntia töissä! Mukavaa ja virkistävää! Valitin eilisestä kohtelustani kaikille mahdollisille tahoille. Esimieheni ei ensin sympatiseerannut! Vaikka hänen jos kenen pitäisi! Selitteli kansantaloudesta ja muusta asiaan liittymättömästä täyttä kukkua! Sanoin hänellekin mielipiteeni suoraan kyseisen firman palvelusta ja etten aio itse osallistua enää koskaan mihinkään yhteistyöhön heidän kanssaan. Menin pomoportaassa seuraavaan ja alkoi löytyä tukea. On varmaan kyseisellä palveluntuottajalla nyt mukava mieli kun sai palautteen taholta, joka todella vaikuttaa "palvelun" käytettävyysasteeseen. Sitä saa mitä tilaa. Kannattaa valita vastustajansa paremmin, olen ärsytettynä todella sitkeä ja enkä haluaisi joutua silloin itsekään napit vastakkain kanssani. Niin ja sekin ehkä vaikutti ärtymykseeni, että meni senssit sekaisin kyseisestä "retkestä" johtuen!

Nyt painun suihkuun tulemaan puhtaaksi ja shampoo mainoksen naisen näköiseksi.

Mustankipee

"tää tosiaan koskee
mut silti mä nautin
en löydä lääkettä
mistään tähän tautiin
tää repii
tää h-i-v-e-l-e-e
siis mitä mä teen?
kun olen susta kipee

niin pirun mustankipee"

(Aki Sirkesalo)


Että sillä tavalla. Kuvatun kaltaisia oireita olen huomannnut itsessäni. Kohteena tietenkin eräs herrahenkilö. Yritän tässä nyt sitten pohtia, että mitä sitä tulisi tehdä asialle, itselleen tai molemmille!? Tänään piti kirjoittamani aivan muusta aiheesta, joka on pyörinyt pitkään mielessäni. Mustasukkaisuus yllätti voimallisuudellaan ja saan nyt sitten ihmetellä mikä mulle tuli? Ja mistä tämä tuli? Juuri nyt? Mihin tämän voi kanavoidusti kohdistaa? Miten tämän voi purkaa? Voiko sinkku ylipäätään olla mustasukkainen? Onko se oikeutettua ja millä perustein?Ajatuksieni muualle ohjaamiseen minulle ehdotettiin jotain tavoitteellista, kuten trithlon! Kyseinen laji ei ehkä ole vältäämättä se mun juttu. Uimamaisteroitumisesta on aikaa ja tekniikka totaalisen kateissa. Juoksusta ja pyöräilystä ei varmaankaan tulisi ongelmaa...

Eilisestä sen verran, että illalla sain nauttia hyvästä tarjoilusta Kreikkalaisin höystein. Palvelu pelasi ja muutenkin oli mukavaa vaikka tilaisuus liittyikin työhön. Pöperöä piisasi, viikkoon ei olisi välttämätöntä syödä eilisen tankkauksen jäljiltä! Ilta kului muuten mukavasti työkavereiden kanssa ihmisiä pällistellen. Muutamien urpojen (epätoivoisia) iskuyrityksiä ei jaksanut edes noteerata. Kerkeäkielinen minä unohtui kotiin. Tyydyin vain tuijottamaan ja toteamaan monotonisella äänellä "ei kiitos".

Totuus tulee lasten suusta...

Tai jotakin sinnepäin. Tänään sitten kuulin totuuden miehettömästä elämästäni. Ja siitä miksi mikään suhteeni ei ole kantanut tämän pidemälle. Olin siis kummityttöni kanssa uimahallissa. Keskustelu minusta ja miehistä alkoi pikkuvanhasti kommentoimalla ulkonäköäni. (Kummityttöni kavereista useilla on teini-ikäsiä sisaruksia...joten keskustelu oli ehkä "hieman" saanut vaikutteita sieltä...). Aluksi hän totesi minun olevan vanhaksi naiseksi sopivan kokoinen. Vanha tarkoittaa yli 15-vuotiasta, tarkistin asian. Minulla on kuulemma nätit hiukset ja silmät, mutta liian laihat nilkat!? Seuraavaksi analysoitiin hieman luonnettani. Olen mukava, mutta itsepäinen...:D Monia muitakin asioita kaksituntisella reissulla selvisi. Lopputulema kuitenkin oli se, että hän kysyi ensin minulta miksi minulla ei ole miestä. Esitin vastakysymyksen, mistä hän uskoo sen johtuvan. Asiantuntija vastaus kuului näin: Voi olla, että olen vähän hankala, hankalien on vaikempaa löytää sopivaa miestä kuin ei hankalien vaikka ne ovat muuten "huonompia". Voi myös olla, etten ole vielä tavannut juuri sopivaa miestä. Hmm. Tässä saattaa piillä totuuden siemen!

Osa kommenteista on sensuroitu pois tästä yhteenvedosta... Makeita nauruja sain kyllä pitkäksi aikaa ja varmaankin moni muukin saunassa keskustelua kuunnellut! :D On se mainio kersa! Olisipa itselläkin joskus ne neljä yhtä mukavaa, tai vähemmänkin...

Hän on täällä taas...

...herra P nimittäin. Tai ainakin hän yrittää päästä taas hämmentämään elämääni. Tämä tästä nyt enää puuttui! Ei kuulemma osaa poiskaan pysyä...joopa joo. En kyllä tuota aivan heti niele. Ihme juttu taas. En jaksa miettiä häntä nyt enempää..joku toinen päivä rasitan päätäni. Otan sinkuista kertovan kirjan kainaloon ja menen sänkyyn lammaspyjamassani. Lammaspyjama on muuten sinkulle erittäin tarpeellinen lisävaruste. En aliarvosta kyseistä vaatekappaletta enää kuten olen joskus aiemmin tehnyt...

Laatuaikaa itselleni

Vapaapäiviä edessä kokonaista viisi! Aamulla oli poissa kaikki parinpäivän takainen ryydytys! Elämä hymyilee...kevät tulee. Voi tehdä miltei mitä lystää! Saa juoda aamukahvinsa rauhassa ja käyttää kyseiseen toimintoon vaikka 3 tuntia jos sattuu huvittamaan. Lukea rauhassa "ei mitään kovin sivistävää". Aion harrastaa myös maaseutumatkailua... Ja vastapainoksi vähän kultturellimpaakin menoa. Käydä ulkona syömässä. Nauttia.

Jotta totuus ei unohtuisi täytyy muistaa pari asiaa jotka on myös tehtävä vapaalla! Siivous! Kirpparille menevien tavaroiden (lue vaatteiden) valinta. Jollen tee sitä hukun pian materiaan. Vaatekaapin ovet räjähtävät. No, minkäs minä sille voin, että pidän ihanista vatteista ja ne vain jotenkin löytävät luokseni. Useimmat haluavat jäädä jopa asumaan pidemmäksi aikaa kaappeihini... Ikäänkuin tarjoan niille hyvän kodin. Lisäksi pari järjestöasiaa ON hoidettava pois alta ennen seuraavia. Kyllä noista selviytyy ja jää aikaa ensimmäisen kappaleen huveille!

Juuri nyt tuntuu sille, että minulla on oikeastaan aika hyvä elämä! Se aamuista puheripuliani kuuntelemaan sopiva mies puuttuu kyllä. Ainut miinus tällä hetkellä elämässäni siis on se, että täytyy olla hiljaa aamuisin...(ja muuta sellaista). Se on vähän vaikeaa kun on niin paljon asiaa!

Sitten ostamaan fiilikseen sopivaa levyä....

Kuinka näännyttää nainen yhdessä päivässä?

1. Otetaan kokooma italialaisia (jollei ole saatavilla kreikkalaiset/espanjalaiset/tai muutkin "puheliaan" kultuurin edustajat sopivat tarkoitukseen).

2. Kokoomalle on tarkotus opettaa/luennoida jotain. Valitaan mahdollisimman laaja ja kattava aihe omalta alalta. Mieluiten sellainen, jossa on paljon ristiriitaisuuksia ja näkökulmaeroja (jo oman kansallisuudenkin sisällä).

3. Lisätään näkulmien lisäksi kultuuriset erot.

4. Yritetään hallita hälisevää "keskustelevaa" joukkoa jotenkin. Yritetään ohjata keskustelua eteenpäin tai edes johonkin suuntaan. Keskustelu velloo kaikista ponnistuksista huolimatta ameeban lailla. Aloitetaan ensimmäisen kahvitauon odotus...

5. Kukaan ei halua lähteä kahville tai mihinkään koska keskustelu on niin mielenkiintoinen.

6. Keskustelun lisäksi on hyvä pyrkiä hallitsemaan paria muutakin päällekkäistä tapahtumaa tai toimintoa. Mielellään sellaisia joilla on kiire ja jotka vaativat suurta tarkkuutta.

7. Menkää yhdessä syömään. Et pääse edes ruokailun ajaksi eroon kalabaliikista. Yritä huomioida kaikkia ja sekoa laskuissa. Vastaile puhelimeen ja hoida asioita samalla...niitä tarkkuutta vaativia.

8. Ala haaveilla olevasi jossain muualla/joku toinen.

9. Yritä anella apua kolleegalta. Turhaan.

10. Viimeisenä keinona työnnä koko poppoo bussiin, junaan, lentokoneeseen, taksiin tai mihin tahansa. Ilmoita kyseisen menopelin olevan ehdottomasti päivän viimeinen. Tarkista, ettei kukaan unohtunut. Tarkista uudelleen. Ai, tämä yksi jäi vielä. Vie hänet itse "kotiin".


Itse olen noudattanyt edellistä kymenen kohdan näännytysohjelmaa tänään. Tehokas ja toimiva. Tämän avulla muistaa taas hetken aikaa mitä sitä tulee lupailleeksi spanielisilmäisille tyypeille. Kieli solmussa, pää ja takki tyhjänä painun nukkumaan. Huomenna on onneksi luvassa ihan tavallinen työpäivä!

Ihana rauha ja hiljaisuus

Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen vielä pohtinut ihmisen monimutkaisuutta ihmissuhdeasioissa. Herra "liian hyvää ollakseen totta" ei ole ottanut yhteyttä. Mikä on erittäin hyvä asia ja myöskin todistaa hänen sairautensa. Ei sen vuoksi, että minä nyt niin lumoava olisin, ettei minua kukaan voi unohtaa ja jättää heti rauhaan...!:) Tarkoitin tällä nyt lähinnä tapaa, jolla treffit peruin. Kuka tahansa normaali mies (tai nainen) olisi jotain "yleistä" kysäissyt tässä viikon aikana. Mielen sairauksiin perehtynyt ystänäni valotti minulle persoonaltaan häiriintyneen ihmisen ajatusmaailmaa. Hän totesi, että olen torjunut hänet ja hän odottaa, että minä pyydän anteeksi, anelen takaisin pääsyä. Ystäväni sanoi myös, että "pahinta mitä häiriintyneelle voit tehdä on olla antamatta huomiota lainkaan ja se on parasta mitä uhri voi itselleen tehdä". Hän arvasi varmasti ajatukseni. Minusta tuntuu äärettömän tökerölle ja sopimattomalle jätää asia "roikkumaan" karkuun lähtemällä. Se ei ole minua. Normaalisti kun tapailen jotakuta, tutustun toiseen ja huomaan, ettei kannata jatkaa ilmaisen asian suoraan ja kiertelemättä. Saatan jopa kertoa syynkin asiallisesti (jos selkeä sellainen on). Tässä viimeviikkojen tapauksessa en tehnyt niin ja kaipa se vaivaa jollakin tavalla minua kun siitä tänne kirjoitan. Kuten sanottua tiedän, että tein oikein. Uskon kyllä, että persoonaltaan vakavasti häiriintyneen kanssa on turha toteuttaa kohteliaisuutta.

Viikonlopun olen vain ihmetellyt ihanaa rauhaa ja hiljaisuutta. Nauttinut ulkoilusta, ystävilleni olen antanut monta ajatusta. Kohta alkaa olla aika palata realitetteihin. Vatsassa alkaa olla perhosia...muutama tunti ja on puhuttava vaikeita vieraita kieliä asioista joita on vaikea selitää joskus jopa äidinkiellään. Vieläköhän jonkin pika koulutusta asiaan saisi? Meninkin lupaamaan kun spanielinsilmäinen, kiltti ja kohtelias työkaveri pyysi...kestää "vain" kahdeksan tuntia... Nyt olen lähinnä kauhun partaalla!

Sutta ja Sekundaa!

Viimeksi olin siis menossa treffeille mukavan miehen kanssa. Liian mukavan, jälkiviisaana voi letkauttaa. Vanha viisaus sanoo " jos se tuntuu liian hyvälle ollakseen totta, se todennäköisesti onkin". Menin treffeille, oli mielettömän mukavaa, ihanaa, hattaraa... Mielettömän mukavien treffien jälkeen tulee yleensä uudet treffit. Niin nytkin. Tai melkein. Ystävät, nuo ihanat ihmiset saivat minut muuttamaan mieleni. Järjetöntäkö? EI! Vanha totuus liian hyvästä ja sen valheellisuudesta nimittäin jatkuu... Sitä mikä tuntuu liian hyvälle on syytä juosta karkuun. Heti. Ja minähän säntäsin karkuun.

Kyse ei ollut kateellisten panettelusta vaan kauheasta todellisuudesta upean julkisivun takana. Tämä paljastui onneksi "kreivin aikaan". Saatan vain kuvitella mitkä ovat sellaisen ihmisen tuntemukset, jolle todellisuus paljastuu aivan liian myöhään. Siinä menee pahimmassa tapauksessa koko elämä pilalle. Minulle todellisuus tarjotiin eteen hyvissä ajoin. Ja siihen haluan tarttua. Jälkiviisaana en olisi edes halunnut päätyä mihinkään tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa. Mutta ei "sillä tavalla" sairas ihminen kävele hurmausvaiheessa hälyttimet päällä. Silloinhan kaikki juoksisivat sutta pakoon. Tällainen luikertelee uhrinsa ympärille ja häntä ei huomaa sekundaksi ennen omien voimiensa hupenemista ja oman ihmisarvonsa kadottamista.

Olen vieläkin järkyttynyt kuulemastani. Ihminen tosiaan tarvitsee ystäviä, hyviä ja oikeita ystäviä. Ja jokainen heistä korvaamattoman arvokas. Aina kannattaisi tuntea joku, joka tuntee jonkun. Pidän mielessäni.

Nyt jos jäi vaivaamaan mistä oli kyse annan aivan ilmaisen kirjallisuusvinkin. Saa myös pokkarina. Ostin itse kyseisen kirjan tänään ja luulen lukevani sen muistin virkistykseksi aika ajoin. Ja sen kirjan nimi on "Sata tapaa tappaa sielu"(Tuija Välipakka & Arja Lehtosaari).

Toivon todella sydämestäni, ettei kukaan koskaan omassa elämässään törmää vastaavaan. Toiveeni tiedän olevan kuitenkin turha niin kauan kun meitä ihmisiä on.

No, mitä minä sitten opin. En aio lakata elämästä, enkä luottamasta ihmisiin. Luotan ystäviin.

Sähköinen hiljaisuus...

...täällä juttunurkassani on johtunut paristakin asiasta. Töitä on riittänyt enemmän kuin yhdelle pienelle naiselle on hyväksi. Ja toinen juttu on sitten sellainen...jännittävä ja kutkuttava, tutustelu erään miehen kanssa. Olemme olleet aika paljon yhteyksissä nyt tässä viimeaikoina . Arvot ja moni muu asia natsaa. Mielenkiintoinen mies, jolla on erikoinen historia...positiivisella tavalla(ainakin nyt sen näen niin...). Otetaan tässä nyt sitten rauhassa selvää kuka se toinen oikein on ja mitä tuleman pitää. Tänään treffataan taas...jännittää! Mitä laitan päälleni, onko hiukset hyvin ja pitääkö hän minua kauniina...?

Ellaa taas..."When I get low I get high"...

Tärkeitä siirtoja

Ilmoitin Herra P:lle, etten aio tavata enää. Se on nyt nähty. Tuliaisensa saa antaa enenmmän tarvitsevalla. Muusikon kanssa en lähtenyt konserttiin, johon pyysi. En näe ainakaan nyt mitään järkeä tapailla häntä. Tuntuu huojentavalle kun sain tehtyä nämä siirrot.

Nyt tärkeä palmusunnuntainen pohdinta...söisinkö jälkkäriksi mignonin vai ruohomunia? Vaiko ehkä molemmat?

Asiasta kukkaruukkuun. Onko mitään ihanampaa ja raikkaampaa kuin lapsen heleä, sydämestä kumpuava nauru?! Ainakaan tähän hätään on vaikea keksiä montaakaan sen veroista asiaa. Toissapäivänä väsyneenä töistä raahautuessa aulassa kaikui juuri tuollainen ihana nauru! Siinä oikeni minunkin naamani sitruunalta leveään hymyyn!

Varokaa Vihaista Naista!!!

Ai missä? No täällä näin!

AAARRRGGGHHH!!! Noin, nyt on aneurysmat testattu taas kertaalleen! Tänään ärsyttää ja nyppii. Syynä kaksi miestä. Ensin aloitti hupsu työkaveri. Olin räjähtää, samassa tilassa kymmenen tuntia uskomattoman kouhon kanssa! Ja poispääsyä ei ollut. En ymmärrä miten se kaveri on voinut olla laskuvarjojääkäri! Uskoisin, että laskuvarjojääkärinä ei voi unohtaa ottaa varjoa mukaan. Tai voi, mutta sitten on hypyt hypitty. Töissä se sitten unohtaa senkin edestä. Olisi muutenkin töissä dramatiikkaa riittänyt ilman "ekstrabonustouhoa". Se tyyppi ei osaa keskittyä, priorisoida. Kaveri vaan katoaa aina johonkin. Silloin kun sitä tarvitaan se on "jossain". Selvisin hommista, mutta olisi ihan kiva jos siitä kollegasta olisi jotain hyötyäkin. Surkuhupaisinta on se, että kaveri on erittäin älykäs ja hyvä työssään. Mutta vain jos voi tehdä yhden asian kerrallaan. Ilman kiirettä. Sellainen ei meidän työssämme aina ole mahdollista. Priorisoiti ja limittäminen ei onnistu häneltä. Otsasuoneni pullistuivat pullistumistaan. Kun vihdoin pääsin tauolle menin vessaan ja potkin seinää. Ja sille kaverille on aivan turha rähjätä. Ei tehoa, sama on edessä aina uudelleen. Taidan tietää miksi hänen vaimonsa on lastentarhanopettaja. Ja edellinen kaikella kunnioituksella kyseistä ammattiryhmää kohtaan. Kukaan muu siitä urakasta ei selviäisikään.

Ja sitten armas verisukulaiseni. ISÄ oli tänään NIIN rasittava. Ei olisi pitänyt provosoitua. MURRR, RRRÄYH ja vielä AAARRRGGGHHH!!!

Yritän rauhoittua. Luen Tikrua ja katson illalla Nynnen.

Ja enkä oikolue tekstiä.

"Tikrut ovat rrrrrmottoman kovia kirjoittamaan!" Näppäimet sinkoilee ja pilkut ei ehdi paikoilleen.

Tikrun elämänohjeet

Kauan, kauan sitten(vuonna 2000) minä, PrimaVera olin nuori ja tarvitsin elämänohjeita. Hyvältä ystävältäni (minulla on onni omistaa monia ihania ystäviä!) sai lahjaksi kirjan "Tikrun Pieni kirja Pomppimisesta". Alaotsikolla varustettu kirja mainostaa "Tikrut osaavat mitä vain -ja sinä myös". Uskoin muuten pitkään tuohon lauseeseen:) Nykyäänkin luotan siihen pienin varauksin.

Aasin (Ihaa) sillan kautta pääsemme sitten tähän kyseiseen päivään. Ja siihen kuinka kyseinen kirja on liittynyt olennaisesti elämääni, kaikkina näinä vuosina. Ja liittyi tänäänkin. Minussa saattaa asua ihan pieni palanen "Tikrua"...

Tikru sanoo "Tule esiin komeasti". Näin todella tein tänään. Olin totaalisesti unohtanut erään edustajan ja erään koulutuksen, joka oli siis tänään. Tiedän nyt, että se luki kalenterissani -en vain muistanut lukea sitä... Aamulla muistin kuitenkin asian...ehdin kuin ehdinkin töihin ajoissa. Porhalsin sisään juuri samaisella kellonlyömällä kun kyseinen tilaisuus alkoi. Kiitos ihanan loskan korkooni oli jäänyt "jotain liukasta". Tulin esiin komeasti. Suorastaan liuin estradille...kaataen pari tuolia ja muuta irtonaista. Yllättävän tehokas keila on viisikymmenkiloinen nainenkin, etenkin kun ottaa ensin kunnon vauhdit ja likuu "ihan rentona". Itse selvisin kyllä mustelmilla. Henkisillä(nolotus) ja fyysisillä(polvi ja kyynärpäät auki).:) Fyysiset paranevat ajan kanssa. Henkisiin löytyi apu Tirkun kirjasta."Jos epäonnistut, pomppaa pysyyn vain" siellä sanotaan. Jep.

Itse koulutus sujui hyvin. Joutunen itse ehkä hieman kertaamaan muutamia asioita ennen projektin etenemistä...teen sen kyllä mielelläni koska aihe on innostava. Komeasta esiintulosta oli se hyöty, että pääsin lopuksi syömään. Ruokakin oli hyvää, samoin seura. Pientä flirttiä, mutta ei varmasti sen kummempaa. Piristi silti kummasti! Tikrumaisesti kevät on saanut minut muutenkin valtaansa. Jotenkin tuo lisääntynyt valo tuntuu tuovan mukanaan mielettömän piristysruiskeen. Moni asia tuntuu mahdolliselta...herra oikeakin saattaa pomppia Tikrumaisesti esiin ihan minkä tahansa kulman takaa. Herra oikeaa ja hänen kukkiaan odotellessa aion nauttia ostamistani tulppaaneista. Ostin keltaisia ja oransseja. IHANIA.

Seraavaksi ohjelmassa elämästä nauttimista. Jälkiruoka -luomujugurttia ja karviaiskeittoa. Samalla kuuntelen jälleen Ellaa (Fitzgerald) -Stairway to the stars, laulaa Ella upealla äänellään...ja minä haaveilen kesäilloista.

Kuinka Herra Oikea Löytää Luokseni?

Niin miten? Lueskelin sinkkujen kirjoittamia blogeja. Mietin monia sinkku tuttaviani. Pohdin yleistä kuvaa sinkun vapaa-ajasta. Mitä tekee sinkku? No bailaa, bilettää, juhlii, pitää "hauskaa" -joka ei sitten ollutkaan ihan niin hauskaa... Tuolla metodilla löytää unelmamiehen tai -naisen?Ainakin niin oletetaan. Rahaa palaa ja rypyt lisääntyy, kilot kertyy, maksa rasvoittuu...ja sitten lopulta joku hoitaa teidänkin pankreatiittinne. Jos hankitte maksakirroosin, niin sitten voittekin nauttia loppuvuosistanne yhdessä rentunruusunne kanssa.

Ja mitä teen minä? Töitä. Urheilen. Treenaan. Käyn konserteissa. Luen. Opiskelen(joskus). Kuljen metsissä. Matkustan. Nautin? Kyllä.

Olenko toivoton tapaus, menetetty entinen lupaus? Minulle hoetaan "käy enemmän ulkona". Minähän käyn, mutta tosin ehkä hieman eritavalla kuin he sen ajattelevat. Jos käyn enemmän ulkona saan happimyrkytyksen ja työnantajakaan ei ehkä pidä nykyisestään lisätystä ulkoilun määrästä. "Sitä tiettyä" ulkonakäymistä en jaksa. Nukuttaa puolilta öin. En halua olla humalassa, en vain pidä siitä. Alkoholi on nautinto aine -nautinto on lasi viiniä tai jotain muuta hyvää. Humala on kidutusta. Haluan tutustua ihmisiin aistit valppaina!

No, kokeilin sitä minäkin nettitreffejä. Ja kuinkas siinä kävikään. Kaikkien urpojen jälkeen löytyi kiva mies. Tapailtiin. Seurusteltiin. Ja sitten seurasi suuri perääntyminen. Eihän sitä nyt voi pakottaa kolmekymppistä herraa aikuistumaan! Takaisin lastentarhaan siis. Meni aikaa ja nettitreffasin uudelleen. Vähän viisastuneena ja en niin provosoituvana. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tapasin mukavan miehen. Tapailtiin. Seurusteltiin. Ja sitten seurasi suuri perääntyminen.

Ei olleet Herra Oikeita? Eivät varmaankaan. Tai sitten aika ei ollut oikea. Se tässä vaan kun alkaa kohta loppua kesken. Se aika. Kymmenen vuotta tehokasta peliaikaa jäljellä. Se meissä juuri onkin varmaan vähän vinksallaan. Hormoonit savuaa ja kello tikittää. Pelästyy siinä arempikin uros.

No mitä aion tehdä? Olla. Antaa Herra Oikealle mahdollisuuden löytää minut -jostain. Savuta ja tikittää? Yritän hillitä.

Niin. Sitä minä vaan....Tervetuloa Herra Oikea! Tänne on ihan helppo osata.

Sinkkunaisen prototyyppi?

Nan nan naa nan nan na naa nan nan nan naa nan nan na nannaa nan nan naa nan nanna nannan naa. Tänä iltana ei tuu pakkeja...Nynne!

Edellisestä rallatuksesta huolimatta en ole seonnut (ainakaan pahemmin kuin ennen). Purkauksen sai aikaan eilen nähty FST:n uutuussarja Nynne. Kliseinen tarina sinkkunaisesta. Sankaritar on kolkytviisi. Äitikään ei usko enää Nynne mahdollisuuksiin perustaa perhettä. Töissä Nynne saa ne "tyttöjen jutut", vakava journalistiikka on miesten työtä... Tai ei ainakaan hepsankeikan sinkkunaisen. Eihän Nynne raukka itsekään tiedä mitä haluaa(julkkiskokin, urheilija, kirjailijan, tv:stä tutun... nämä kaikki taitaa Nynne ollakin jo kokeillut). Itseltään hukassa oleva Nynne yrittää mielyttää haluamaansa miestä esittämällä jotain muuta kuin mitä on. Ja niinhän siinä käy kuten arvata saataa. Sinä iltana tulee pakit.

Nynne on kliseistäkin kliseisempi. Silti oudon koukuttava. En ole varma johtuuko sympatiani sarjaa kohtaan FST:stä (laatua, yleensä), itseltään hukassa olevasta Nynnestä, tanskalaisuudesta (no ne voileivätkin on hyviä...muutenkin kannatan niitä tasankojen asukkeja) vai salaisesta toiveestani -Nynne löytää itsensä, alkaa arvostaa itseään ja samalla saa sivutuotteena muunkin elämänsä kuntoon! Seuraavista (12)perjantaistani aion viettää 40 minuuttia Nynnen kanssa, mahdollisuuksieni mukaan. Jotenkin haluan uskoa tähän, FST ei voi pettää minua. Tällä tarinalla on oltava hyvä opetus ja onnellinen loppu. Toivon niin. Jään koukkuun. Katson.

Ei uutta auringon alla...

...Herra P. on palanut kotimaahan. Hänellä on kuulemma minulle tuliasia. Tarina ei vielä kerro mitä. Emme ole vielä tavanneet. Ja en oikeastaan tiedä edes olisiko tarpeellista nähdäkkään...

Alan päästä yli muusikon äkkijarrutuksesta. En mieti asiaa enää niin paljoa ja pystyn jo ehkä hieman paremmin analysoimaan syitä ja seurauksia. Miksiköhän monista meistä kolmekymppisistä sinkuista tuli näin parisuhdearkoja? Jäiköhän meiltä jotakin kuitenkin käsittelemättä, oma tunkio tonkimatta? Monet kaipaavat sitä toista ihmistä, mutta vaikka asiat olsivat hyvin ei sitten kuitenkaan ihan uskalleta ottaa niitä tärkeitä askelia. Täytyy ainaki pyrkiä itse siihen, ettei jätä omaa tunkiotaan kääntämättä. Itse en ainakaan haluasi päätyä "melkein uskallan" ihmiseksi.

Tähänkin asiaan sopii lainata idoliani Tikrua...

Suoraan sekaan:

"Minä näytän", sanoi Tikru urheasti.
"Sinä saat ratsastaa selässä". Sillä niistä monista taidoista joita hän oli maininnut tikruilla olevan, puihin kiipeäminen tuntui äkkiä ainoalta joka varmasti sujuisi.

-A.A. Milne-E.H. Shephard

It`s raining man...

...ja treffikutsuja! Muutaman vuorokauden sisällä kolmet. Kolmelta eri mieheltä. NYT!? En ymmärrä! Vainoharhainen olo...salaliittoteoriat vilisee mielessäni. Olenkohan joutunut pelimiesyhteisön kevätharjoitusten kohteeksi? En voi väittää olleeni kahden kanssa kohdatessani mitenkään erityisen hemaiseva -ai olenko normaalisti...?:)

Herra nro 1. Työkaveri. Reilusti vanhempi. Pyysi teatteriin.Outoa. Sain tehtyä kai jotenkin kohteliaaan torjunnan. DIAGNOOSI: Juonut liikaa energiajuomaa ja kierrokset oli selvästi liiankovat. Purki toiminnantarmoaan näin.

Herra nro 2. HarrastusKAVERI. Kaveri, Kaveri, Kaveri. Laittoi tekstarin treenataanko vai juodaanko kahvit. Treenattu lukemattomia kertoja. EI olla IKINÄ oltu muuten tekemisissä. Selitin jotain sekavaa. Treenaamaan olisin voinutkin mennä, mutta olin luvannut kaverille aiemmin. Kahville en mennyt tälläkertaa ainakaan. DIAGNOOSI: Tilapäinen mielenhäiriö. Halusi ehkä vaan seuraa ja minä ehkä ylireagoin ja kuvittelin treffikutsuksi...?

Herra nro 3. Mies metsässä. Tapasin tänään. Komea, omistaa koiran. Metsästykoiran:) Oletin meidän vain ohittavan toisemme koirinemme. Hän alkoi kuitenkin yllättäen jutella ja koirat tekivät tuttavuutta. Menin hämilleni kun hän kysyi numeroani jos vaikka joskus haluaisin koiralenkkiseuraa. Menin ihan lukkoon. Karkasin metsästä pois. Olen idiootti. Ei se numero ois haitannut mitään (omaani en anna, mutta hänen olisin voinut ottaa). Otin selvää kaverista. Vaikuttaa asialliselta. DIAGNOOSI: Ei ole aiemmin liikkunut metsissä paljoa. Luuli minun olevan telluksen viimeinen nainen.

En todella tiedä mitä tästä pitaisi ajatella. Herra ykkösen voi unohtaa samantien. Ei kiinnosta, mukava muuten kyllä. Kakkonen oli aika yllätys. Olen aina ajatellut häntä kaverina, ehkä vain ylitulkitsin nyt. Kolmonen oli kyllä ehdottomasti kiinnostavin tästä äkillisestä miessateesta. Täytyy alkaa kulkemaan taas paljon kyseisessä metsässä! :)

Yritän nauttia tilanteesta. Tämä on super harvinaista. Eikä varmasti toistu aivan heti.

Näihin hetkiin, näihin tunnelmiin.

Ulkoasu...

vaatii selitystä. Jos täällä sattuu joku käymään ja ihmettelee outoa ulkoasua täytynee antaa pieni selitys. Kokeilin ja laikin kaikenlaisten variaatioiden kanssa tässä illalla pidemmän aikaa...alan selvästi toipua:) Nyt ei enää jaksa muokata värejä ym. Ne voivat odottaa huomiseen. Nyt nukkumaan, toivottavasti aamulla on tervehtynyt olo!

Olen pinaattikeittoa

Olen edelleen sairaana ja pois töistä. Ilmeisesti alan olla kuitenkin paranemaan päin, koska jaksan surffata netissä. Otsikko viittaa siihen miten olen päivääni kuluttanut. Tekemällä täysin turhia testejä. Minusta tuli siis pinaattikeittoa kouluruokatestissä. Lisäkaneetti kuului "terve sielu terveessä ruumiissa". Joopa joo:)

Suhtautumiseni herra muusikkoon on vihdoin saanut ainakin jonkinlaisen sykäyksen eteenpäin. Sain jopa tänään sanottua suoraan muutamista asioista. Helpotti kyllä kummasti. Näin sen eroprosessin varmaan kuuluukin mennä. Nyt tuntuu ihan hyvältä, ei minun tarvitse suostua kynnysmatoksi. Tai kenenkään muunkaan. Kaikkia nopeita mielenmuutoksia ei tarvitse tuosta vaan niellä. Ja niitä ei vaan voi mielestäni selittää sillä "muusikkoudellakaan" loputtomiin. Olkoonkin kuinka taiteilija!

Nostalgiaa ja muuttuvia suunnitelmia

Palasin eilen illalla "nostalgia" kierrokseltani. Nuoruuden Opiskelukaupungissa moni asia oli ennallaan, mutta paljon näkyi myös muutoksia tapahtuneen. Oli ihanaa tavata T. pitkästä aikaa! Sain viettää todellista "laatu aikaa" hänen kanssaan. Nostalgisoida, kierrellä, katsella ja parantaa, maailmaa ja puhuttiinhan me niistä miehistäkin. Se on kyllä ikuisuus aihe. Aihe, johon on erittäin vaikeaa saada kaiken kattavaa selitystä ja tyhjentävää vastausta. Miesten käyttäytymisen mysteeri on siis edelleenkin selvittämättä. Vastausta ei löytynyt edes kaiken kattavaa sinkkuhömppähäähuttua edustaneesta "28 Dresses"-elokuvasta, jonka katsoimme lauantai- iltana lenkin jälkeen.

Paluumatkan suunnitelmatkin muuttuivat. Kummityttöni oli sairastunut, joten emme päässeet museoon yhdessä. Kävin kuitenkin Tampereella pikaisesti ja tapasin S:n. Kävimme katsomassa Tampere 1918-näyttelyn ja pari muutakin Vapriikissa. Kansalaissodan tapahtumia kuvattiin mielenkiintoisesti molempien osapuolien näkökulmasta. Näyttelyn loppupuolella oli myös muutama aikalaishaastattelu kansalaissodan kokeneiden lasten näkökulmasta. Ajatuksiaherättävää. Asia on aina ajankohtainen. Mietteeni siirtyivät junamatkalla Pohjois-Irlannin tilanteeseen. Asian tekee tietysti henkilökohtaiseksi ystäväni asuinpaikka ja omat kokemukseni kyseisiin asioihin liityen. Miksi mikään ei muutu? Ainakaan ihminen.

Kotimatka meni täydessä junassa ja jatkoyhteyksien takkuillessa. Viimeisessä junassa tuli myös viimeinen niitti. Nuorimies ja nainen pyysivät vaihtamaan paikka jotta saivat tietokoneen pistokkeeseen (minulla loossin ikkunapaikka). Vaihdoin hieman pitkin hampain, olin jo istunut käytävän puolella edellisissä junissa ja olisin halunnut olla omassa rauhassa hetken. Oletin asian olevan tärkeä ja heidän todella tekevän töitä tms. Mitä nämä tekevät! Katsovat jotain täysin järjetöntä !!! Pois jäädessäni en voinut olla huomauttamatta asiasta. Jos olisin asian "tärkeyden" tiennyt en varmasti olisi ollut noin poikkeuksellisen kiltti. Täytyy huomioida jatkossa. :)

Tuliasia hankin vähän, ALEsta yhdet housut ja mahataudin ehkä kiinalaisesta tai sitten se iski muuten vaan. Tänään olen viettänyt päivän lähinnä olemalla "huonona".

Loppuviikosta herra P. saapuu työmatkaltaan. Mielenkiinnolla odotan mikä ääni on kellossa silloin. On niin yllätyksellinen mies, ettei voi koskaan tietää. En kyllä odota mitään, lähinnä seuraan mielenkiinnolla. Sain myös vihdoin vastattua muusikolle.

Merkkipäivä!

Tänään, Talvisodan päättymisen muistopäivänä on hyvä muistella muitakin matkoja. Niitä iloisempia. Luulen, että 13.3.2007 pysyy mielessäni pitkään. Kyseistä päivää juhlistin hyvän ystäväni kanssa Kiinanmuurilla kävellen. Aivan mahtava kokemus, yksi niitä "kerran elämässä" asioita, jotka haluaisi toteuttaa tai saavuttaa. Ilta ei sitten ollutkaan aivan yhtä hohdokas. "kännimummot" onnistuivat sikailemaan oikein kunnolla jalkahoitolassa. Sen saimme sitten tuntea kaikki "isonenät" nahoissamme. :) Mielenkiintoista näin jälkeenpäin miettiä tuota "yhteisöllistä" kasvojen menettämistä. Voiskohan tuo toimia meillä Suomessa? Eri yhteydessä...mutta kuitenkin? Hmm.


Tänään reissuun. Kivaa!!! Uskonpa, että tulee hauskaa kun pääsen vaihtamaan maisemaa -pitkästä aikaa. Tiedä vaikka törmään Herra Sopivaan juuri siinä aamuisessa Pendolinossa... :)

Omaksi halutaan...

...Täysikasvuinen mies. AIKUINEN. 30-38-vuotia. Yleensä terve (pikkuvikaiset huomioidaan, harkitaan vian laadun mukaan). Sitoutumissuostuvainen. Alkeelliset käytöstavat omaava. Siisti. Huollettu ja kuntokartoitettu.

(Pienet on perusvaatimukset!)

Ehdottomia poissulkukriteereitä: Allergia koirille ja kulttuurille, liiallinen mieltymys alkoholiin, kaupunkilomien vastustaminen ja museovierailuista kieltäytyminen (tai vastentahtoisuus), klassisen musiikin aliarvioiminen,metsätyksen riistanhoidollinen väheksyminen

Ei kovin houkutteleva. Harkitsen vielä julkaisua.

Hieman väsynyttä! Alan katsomaan HÄÄohjelmaa! :)

Yleistä väsynyttä valitusta

Olipa rankka päivä!!! Töissä oli aivan hurjaa. En ylläty enää kai juuri mistään tämän jälkeen. Todellakaan. Ihmisissä on todella monia ulottuvuuksia! Hengissä sentään selvittiin (kaikki osalliset). Nipin napin tosin. Töiden jälkeen säntäsin kotiin ja vein koiruuden pitkälle lenkille. Josta toimitin sessun hoitoon äidille. Se olikin tosi tarpeen, kokous kesti yli kahdeksaan ja kotona olin vaille kymmenen. Kokouksessa tuli esille yksi "ei niin mukava" yllätys. Luulen kuitenkin, että asia hoituu. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat valmiita paikkaamaan toisten tekemättä jättämisiä.

Äiti oli ostanut minulle synttärilahjan! En avannut vielä, mutta kurkkasin vähän. Pentikin Vaniljaa. Täytyy kiittää kauniisti huomenna. Synttäreitä odottelen aika laimein mielin tänä vuonna. Mielessä painaa se, että silloin piti olla yheinen reissu muusikon kanssa. Vaan eipä ole. Toivottavasti se on edes älynnyt perua hotellivarauksen ajoissa! Vaikka mitäpä se minulle kuuluu! Toisaalta synttäreistä voi tulla mukavan erilaiset. Näen vanhan opiskeluaikaisen ystäväni pitkästä aikaa. Ja siellä nuoruuden opiskelukaupungissa vielä. Luulenpa, että meille tulee kiva lauantai!

Kuuntelen hetken Bachia ja sitten nukkumaan...huomenna täytyy R-A-A-H-A-U-T-U-A töihin aikaisin...

Lomaa odotellen ja vastausta miettien

Olen haaveillut Italian matkasta ja hieman kurkkinut jo mahdollisia kohteita.Varata ei vielä uskalla. Täytyy ensin saada tietää saako lomaa siihen mihin olin sitä toivonut ja suunnitellut. Luulisin, että heinä-elokuussa saa. Mukavaa kun voi suunnitella ja haaveilla. Sydänsurutkin tuntuu hieman pienemmiltä kun on jotain muuta mietittävää.

En saanut eilen vastattua muusikolle. Ei vaan huvittanut, enkä oikein saanut vastausta aikaiseksi. Menee torstaille varmaan se vastaus. No, hänen on ihan terveellistä odottaa hieman. Etenkin tuollaisen pupuilun jälkeen. Tulevaisuus varmasti mietittää (useimpia ajattelevia ihmisiä). Missä on töissä, mitä tekee, opiskeleeko vielä ja sitoutuminenkin pelottaa tai mietityttää (ketäpä ei terveellä tavalla hieman). Ihan normaalia! Niitä asioita kun vaan olisi varmaan hyvä miettiä yhdessä, eikä hätäisesti jättää toinen. Ja mikä "parasta" nyt sitten katua! Muusikko laittoi tänään illalla tekstarin. Ei kylläkään ronkunut vastausta, muuten vaan lähestyi. Vastasin lyhyesti. Ihmettelen kyllä hänen motiiviaan olla noin tiiviissä yhteydessä eron jälkeen. En ymmärrä. Mysteeri.

Nyt täytyy alkaa kasailla ajatuksia huomiseen päivään. Työpäivänjälkeen pikaisesti kotiin ja lenkille. Sen jälkeen ilta meneekin kokouksessa, toisessa kaupungissa vielä. Onneksi saan kyydin, ei tarvitse itse ajaa pimeällä takaisin. Nyt nukkumaan ja aamulla takaisin "sorvin ääreen".

Päiväntasaajan aikaan

Ensimmäinen kirjoitus oli siis päivätty päiväntasaajan aikaan! Olin epähuomiossa jättänyt aika ja päivämääräasetukset huomioimatta. Mielenkiintoista sinänsä, että löysin kohdan mistä ne vaihdetaan. Ei nimittäin olisi ollut mikään ihme, ellen olisi löytänyt. Minun lienee syytä konsultoida jotain alaikäisiä näissä asioissa:)

Jouduin muutenkin konsultoimaan tänään. Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka Fordin tankki aukeaa. Tuli hiki. Soitin kaverin miehelle, joka neuvoi puhelimessa. Mies ei nauranut minulle. Ainakaan heti. Onneksi on kavereita ja edes joillakin heistä miehiä!

Maaliskuinen Maanantai

Tänään tämä sitten alkaa. Nettipäiväkirjaaminen nimittäin. Vierastan hieman sanaa blogi, puhun siis ainakin toistaiseksi nettipäiväkirjasta. Yllättävää, että tähän ryhdyin. Kaikella on tietenkin syynsä ja ehkäpä myös seurauksensa. Sinkkuunnuin juuri uudelleen yllättäen syntymäpäiväni kynnyksellä. Olen viikon vollottanut ystävilleni, kiitos heille kärsivällisyydestä ja vahvoista olkapäistä! Nyt päätin hieman keventää heidän taakkaansa ja purkaa sydäntäni tänne netin syövereihin. Aluksi taidan purkaa tänne eniten pahaamieltäni ja pettymystäni. Myöhemmin kun aika on parantanut(siihen uskon) kirjoitan tänne varmaankin monista iloisistakin asioista. harrastuksistani, matkoista ja muusta mukavasta. Elämään ja hyviin asioihin uskovana ihmisenä haaveilen kevään vielä koittavan minullekin -"PrimaVeralle".

Tänään on pitkään kaivattu vapaapäivä. Ihanaa nukkua aamulla pitkään, nauttia aamukahveista rauhassa ilman aikatauluja. Kävin pitkän lenkin jäällä, pilvistä mutta rauhoittavaa ja rentouttavaa. Huomasin jäällä olevani paremmalla tuulella kuin viikkoon. Mietin juuri päättynyttä suhdetta. Miksi suren sen päättymistä, mutta myös sen haasteita ja vaikeuksia. Olisikohan niin, että tässä oli taas jokin tarkoitus ja opetus. Varmaankin.

Kun tulin kotiin sähköpostissa odotti muusikon (ex) viesti. Kaverilta on tullut viestiä jokapäivä eron jälkeen joko tekstareina tai sähköisesti. Vaikka hän itse jättikin. Taitaa nyt ehkä katua hätiköintiään. Järkytyshän se oli minulle.Toisaalta viikon aikana olen miettinyt asiaa sen verran, ettei tätä saa kasaan ainakaan näistä lähtökohdista aivan heti. Jos koskaan. Heräsin nimittäin miettimään jotain minäkin. Oliko meissä kuitenkaan aineksia loppuelämäksi. Täytyy pohtia rauhassa. Vastaan muusikolle jotain ehkä illalla. Kun vaan tietäisin mitä.