Juhannus töissä ja kaupungissa, mahtavaa! Sarkastisesti voisi todeta "rahan tuloa ei voi estää"... Ammatinvalintahan on toki vapaaehtoista jne. Mutta purnaan silti. Se on oikeuteni, kun kerran äänestänkin aina. Kaupunki on todella hiljainen. Sateinen sää vaikuttaa varmasti myös osaltaan asiaan. Ne kaupunkiin jääneetkin pysyvät sisätiloissa voimassa huonosti perheensä kanssa ja ahdistuvat. Siitäpä sitten taas riittää sadossa korjailtavaa monelle ammattilaiselle arjen tullen ja aiemminkin... Äh, olen väsynyt, kyyninen ja turhautunut. Siitä tämä varmaan johtuu. Unohtakaa äskeinen. Perheet ja yksineläjät viettävät nautinnollista keskikesänjuhlaa.
Niin. Eilen treenasin uutta koulutetettavaa. Meni kohtalaisesti. Illalla tein kyseisen lainakoiran kanssa lenkin ystäväni luo. Istuin hetken aikaa rupattelemassa hänen ja miesystävänsä kanssa. Kotiin tullessa sain sätkyn. Pihassani oli Alfa. Sellainen auto, tiedättehän. Eikä mikä tahansa Alfa vaan herra P:n omaisuutta oleva menopeli. Ei siis auto, vaan Alfa. Edellispäisäisen rähinämme ja juhannussuunnitelmiensa perusteella hänen piti olla vähintäänkin 70 km etäsiyydellä kotipihastani. Pitkä pysäköintimatka "sinne missä hänen nyt pitikään olla". Mietin pihallani mitä teen. Soitanko ja kysyn, mitä nyt? No en tasan soittanut. Päätös on päätös. Ovellani ei ollut jälkeäkään misteristä. Laitoin ytimekkään viestin. Juuri kun olin nukahtamassa tuli pakottava tarve katsoa puhelinta. Tiedättehän tunteen "joku on soittanut/viestinyt"? Aivan, puhelu herra P:ltä, samoin viesti. Hyvää Juhannusta ja silleen... Puhuttiin sitten hetki. Salaa olin tyytyväinen ensimmäisen jatkoerän pisteet minulle... Mutta niitä eriähän piisaa....! Nyt täytyy piilottaa puhelin tai tehdä jotain muuta merkittävää. EN ota yteyttä. En. Ehkä. En.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti