Kuinka Herra Oikea Löytää Luokseni?

Niin miten? Lueskelin sinkkujen kirjoittamia blogeja. Mietin monia sinkku tuttaviani. Pohdin yleistä kuvaa sinkun vapaa-ajasta. Mitä tekee sinkku? No bailaa, bilettää, juhlii, pitää "hauskaa" -joka ei sitten ollutkaan ihan niin hauskaa... Tuolla metodilla löytää unelmamiehen tai -naisen?Ainakin niin oletetaan. Rahaa palaa ja rypyt lisääntyy, kilot kertyy, maksa rasvoittuu...ja sitten lopulta joku hoitaa teidänkin pankreatiittinne. Jos hankitte maksakirroosin, niin sitten voittekin nauttia loppuvuosistanne yhdessä rentunruusunne kanssa.

Ja mitä teen minä? Töitä. Urheilen. Treenaan. Käyn konserteissa. Luen. Opiskelen(joskus). Kuljen metsissä. Matkustan. Nautin? Kyllä.

Olenko toivoton tapaus, menetetty entinen lupaus? Minulle hoetaan "käy enemmän ulkona". Minähän käyn, mutta tosin ehkä hieman eritavalla kuin he sen ajattelevat. Jos käyn enemmän ulkona saan happimyrkytyksen ja työnantajakaan ei ehkä pidä nykyisestään lisätystä ulkoilun määrästä. "Sitä tiettyä" ulkonakäymistä en jaksa. Nukuttaa puolilta öin. En halua olla humalassa, en vain pidä siitä. Alkoholi on nautinto aine -nautinto on lasi viiniä tai jotain muuta hyvää. Humala on kidutusta. Haluan tutustua ihmisiin aistit valppaina!

No, kokeilin sitä minäkin nettitreffejä. Ja kuinkas siinä kävikään. Kaikkien urpojen jälkeen löytyi kiva mies. Tapailtiin. Seurusteltiin. Ja sitten seurasi suuri perääntyminen. Eihän sitä nyt voi pakottaa kolmekymppistä herraa aikuistumaan! Takaisin lastentarhaan siis. Meni aikaa ja nettitreffasin uudelleen. Vähän viisastuneena ja en niin provosoituvana. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tapasin mukavan miehen. Tapailtiin. Seurusteltiin. Ja sitten seurasi suuri perääntyminen.

Ei olleet Herra Oikeita? Eivät varmaankaan. Tai sitten aika ei ollut oikea. Se tässä vaan kun alkaa kohta loppua kesken. Se aika. Kymmenen vuotta tehokasta peliaikaa jäljellä. Se meissä juuri onkin varmaan vähän vinksallaan. Hormoonit savuaa ja kello tikittää. Pelästyy siinä arempikin uros.

No mitä aion tehdä? Olla. Antaa Herra Oikealle mahdollisuuden löytää minut -jostain. Savuta ja tikittää? Yritän hillitä.

Niin. Sitä minä vaan....Tervetuloa Herra Oikea! Tänne on ihan helppo osata.

Sinkkunaisen prototyyppi?

Nan nan naa nan nan na naa nan nan nan naa nan nan na nannaa nan nan naa nan nanna nannan naa. Tänä iltana ei tuu pakkeja...Nynne!

Edellisestä rallatuksesta huolimatta en ole seonnut (ainakaan pahemmin kuin ennen). Purkauksen sai aikaan eilen nähty FST:n uutuussarja Nynne. Kliseinen tarina sinkkunaisesta. Sankaritar on kolkytviisi. Äitikään ei usko enää Nynne mahdollisuuksiin perustaa perhettä. Töissä Nynne saa ne "tyttöjen jutut", vakava journalistiikka on miesten työtä... Tai ei ainakaan hepsankeikan sinkkunaisen. Eihän Nynne raukka itsekään tiedä mitä haluaa(julkkiskokin, urheilija, kirjailijan, tv:stä tutun... nämä kaikki taitaa Nynne ollakin jo kokeillut). Itseltään hukassa oleva Nynne yrittää mielyttää haluamaansa miestä esittämällä jotain muuta kuin mitä on. Ja niinhän siinä käy kuten arvata saataa. Sinä iltana tulee pakit.

Nynne on kliseistäkin kliseisempi. Silti oudon koukuttava. En ole varma johtuuko sympatiani sarjaa kohtaan FST:stä (laatua, yleensä), itseltään hukassa olevasta Nynnestä, tanskalaisuudesta (no ne voileivätkin on hyviä...muutenkin kannatan niitä tasankojen asukkeja) vai salaisesta toiveestani -Nynne löytää itsensä, alkaa arvostaa itseään ja samalla saa sivutuotteena muunkin elämänsä kuntoon! Seuraavista (12)perjantaistani aion viettää 40 minuuttia Nynnen kanssa, mahdollisuuksieni mukaan. Jotenkin haluan uskoa tähän, FST ei voi pettää minua. Tällä tarinalla on oltava hyvä opetus ja onnellinen loppu. Toivon niin. Jään koukkuun. Katson.

Ei uutta auringon alla...

...Herra P. on palanut kotimaahan. Hänellä on kuulemma minulle tuliasia. Tarina ei vielä kerro mitä. Emme ole vielä tavanneet. Ja en oikeastaan tiedä edes olisiko tarpeellista nähdäkkään...

Alan päästä yli muusikon äkkijarrutuksesta. En mieti asiaa enää niin paljoa ja pystyn jo ehkä hieman paremmin analysoimaan syitä ja seurauksia. Miksiköhän monista meistä kolmekymppisistä sinkuista tuli näin parisuhdearkoja? Jäiköhän meiltä jotakin kuitenkin käsittelemättä, oma tunkio tonkimatta? Monet kaipaavat sitä toista ihmistä, mutta vaikka asiat olsivat hyvin ei sitten kuitenkaan ihan uskalleta ottaa niitä tärkeitä askelia. Täytyy ainaki pyrkiä itse siihen, ettei jätä omaa tunkiotaan kääntämättä. Itse en ainakaan haluasi päätyä "melkein uskallan" ihmiseksi.

Tähänkin asiaan sopii lainata idoliani Tikrua...

Suoraan sekaan:

"Minä näytän", sanoi Tikru urheasti.
"Sinä saat ratsastaa selässä". Sillä niistä monista taidoista joita hän oli maininnut tikruilla olevan, puihin kiipeäminen tuntui äkkiä ainoalta joka varmasti sujuisi.

-A.A. Milne-E.H. Shephard

It`s raining man...

...ja treffikutsuja! Muutaman vuorokauden sisällä kolmet. Kolmelta eri mieheltä. NYT!? En ymmärrä! Vainoharhainen olo...salaliittoteoriat vilisee mielessäni. Olenkohan joutunut pelimiesyhteisön kevätharjoitusten kohteeksi? En voi väittää olleeni kahden kanssa kohdatessani mitenkään erityisen hemaiseva -ai olenko normaalisti...?:)

Herra nro 1. Työkaveri. Reilusti vanhempi. Pyysi teatteriin.Outoa. Sain tehtyä kai jotenkin kohteliaaan torjunnan. DIAGNOOSI: Juonut liikaa energiajuomaa ja kierrokset oli selvästi liiankovat. Purki toiminnantarmoaan näin.

Herra nro 2. HarrastusKAVERI. Kaveri, Kaveri, Kaveri. Laittoi tekstarin treenataanko vai juodaanko kahvit. Treenattu lukemattomia kertoja. EI olla IKINÄ oltu muuten tekemisissä. Selitin jotain sekavaa. Treenaamaan olisin voinutkin mennä, mutta olin luvannut kaverille aiemmin. Kahville en mennyt tälläkertaa ainakaan. DIAGNOOSI: Tilapäinen mielenhäiriö. Halusi ehkä vaan seuraa ja minä ehkä ylireagoin ja kuvittelin treffikutsuksi...?

Herra nro 3. Mies metsässä. Tapasin tänään. Komea, omistaa koiran. Metsästykoiran:) Oletin meidän vain ohittavan toisemme koirinemme. Hän alkoi kuitenkin yllättäen jutella ja koirat tekivät tuttavuutta. Menin hämilleni kun hän kysyi numeroani jos vaikka joskus haluaisin koiralenkkiseuraa. Menin ihan lukkoon. Karkasin metsästä pois. Olen idiootti. Ei se numero ois haitannut mitään (omaani en anna, mutta hänen olisin voinut ottaa). Otin selvää kaverista. Vaikuttaa asialliselta. DIAGNOOSI: Ei ole aiemmin liikkunut metsissä paljoa. Luuli minun olevan telluksen viimeinen nainen.

En todella tiedä mitä tästä pitaisi ajatella. Herra ykkösen voi unohtaa samantien. Ei kiinnosta, mukava muuten kyllä. Kakkonen oli aika yllätys. Olen aina ajatellut häntä kaverina, ehkä vain ylitulkitsin nyt. Kolmonen oli kyllä ehdottomasti kiinnostavin tästä äkillisestä miessateesta. Täytyy alkaa kulkemaan taas paljon kyseisessä metsässä! :)

Yritän nauttia tilanteesta. Tämä on super harvinaista. Eikä varmasti toistu aivan heti.

Näihin hetkiin, näihin tunnelmiin.

Ulkoasu...

vaatii selitystä. Jos täällä sattuu joku käymään ja ihmettelee outoa ulkoasua täytynee antaa pieni selitys. Kokeilin ja laikin kaikenlaisten variaatioiden kanssa tässä illalla pidemmän aikaa...alan selvästi toipua:) Nyt ei enää jaksa muokata värejä ym. Ne voivat odottaa huomiseen. Nyt nukkumaan, toivottavasti aamulla on tervehtynyt olo!

Olen pinaattikeittoa

Olen edelleen sairaana ja pois töistä. Ilmeisesti alan olla kuitenkin paranemaan päin, koska jaksan surffata netissä. Otsikko viittaa siihen miten olen päivääni kuluttanut. Tekemällä täysin turhia testejä. Minusta tuli siis pinaattikeittoa kouluruokatestissä. Lisäkaneetti kuului "terve sielu terveessä ruumiissa". Joopa joo:)

Suhtautumiseni herra muusikkoon on vihdoin saanut ainakin jonkinlaisen sykäyksen eteenpäin. Sain jopa tänään sanottua suoraan muutamista asioista. Helpotti kyllä kummasti. Näin sen eroprosessin varmaan kuuluukin mennä. Nyt tuntuu ihan hyvältä, ei minun tarvitse suostua kynnysmatoksi. Tai kenenkään muunkaan. Kaikkia nopeita mielenmuutoksia ei tarvitse tuosta vaan niellä. Ja niitä ei vaan voi mielestäni selittää sillä "muusikkoudellakaan" loputtomiin. Olkoonkin kuinka taiteilija!

Nostalgiaa ja muuttuvia suunnitelmia

Palasin eilen illalla "nostalgia" kierrokseltani. Nuoruuden Opiskelukaupungissa moni asia oli ennallaan, mutta paljon näkyi myös muutoksia tapahtuneen. Oli ihanaa tavata T. pitkästä aikaa! Sain viettää todellista "laatu aikaa" hänen kanssaan. Nostalgisoida, kierrellä, katsella ja parantaa, maailmaa ja puhuttiinhan me niistä miehistäkin. Se on kyllä ikuisuus aihe. Aihe, johon on erittäin vaikeaa saada kaiken kattavaa selitystä ja tyhjentävää vastausta. Miesten käyttäytymisen mysteeri on siis edelleenkin selvittämättä. Vastausta ei löytynyt edes kaiken kattavaa sinkkuhömppähäähuttua edustaneesta "28 Dresses"-elokuvasta, jonka katsoimme lauantai- iltana lenkin jälkeen.

Paluumatkan suunnitelmatkin muuttuivat. Kummityttöni oli sairastunut, joten emme päässeet museoon yhdessä. Kävin kuitenkin Tampereella pikaisesti ja tapasin S:n. Kävimme katsomassa Tampere 1918-näyttelyn ja pari muutakin Vapriikissa. Kansalaissodan tapahtumia kuvattiin mielenkiintoisesti molempien osapuolien näkökulmasta. Näyttelyn loppupuolella oli myös muutama aikalaishaastattelu kansalaissodan kokeneiden lasten näkökulmasta. Ajatuksiaherättävää. Asia on aina ajankohtainen. Mietteeni siirtyivät junamatkalla Pohjois-Irlannin tilanteeseen. Asian tekee tietysti henkilökohtaiseksi ystäväni asuinpaikka ja omat kokemukseni kyseisiin asioihin liityen. Miksi mikään ei muutu? Ainakaan ihminen.

Kotimatka meni täydessä junassa ja jatkoyhteyksien takkuillessa. Viimeisessä junassa tuli myös viimeinen niitti. Nuorimies ja nainen pyysivät vaihtamaan paikka jotta saivat tietokoneen pistokkeeseen (minulla loossin ikkunapaikka). Vaihdoin hieman pitkin hampain, olin jo istunut käytävän puolella edellisissä junissa ja olisin halunnut olla omassa rauhassa hetken. Oletin asian olevan tärkeä ja heidän todella tekevän töitä tms. Mitä nämä tekevät! Katsovat jotain täysin järjetöntä !!! Pois jäädessäni en voinut olla huomauttamatta asiasta. Jos olisin asian "tärkeyden" tiennyt en varmasti olisi ollut noin poikkeuksellisen kiltti. Täytyy huomioida jatkossa. :)

Tuliasia hankin vähän, ALEsta yhdet housut ja mahataudin ehkä kiinalaisesta tai sitten se iski muuten vaan. Tänään olen viettänyt päivän lähinnä olemalla "huonona".

Loppuviikosta herra P. saapuu työmatkaltaan. Mielenkiinnolla odotan mikä ääni on kellossa silloin. On niin yllätyksellinen mies, ettei voi koskaan tietää. En kyllä odota mitään, lähinnä seuraan mielenkiinnolla. Sain myös vihdoin vastattua muusikolle.

Merkkipäivä!

Tänään, Talvisodan päättymisen muistopäivänä on hyvä muistella muitakin matkoja. Niitä iloisempia. Luulen, että 13.3.2007 pysyy mielessäni pitkään. Kyseistä päivää juhlistin hyvän ystäväni kanssa Kiinanmuurilla kävellen. Aivan mahtava kokemus, yksi niitä "kerran elämässä" asioita, jotka haluaisi toteuttaa tai saavuttaa. Ilta ei sitten ollutkaan aivan yhtä hohdokas. "kännimummot" onnistuivat sikailemaan oikein kunnolla jalkahoitolassa. Sen saimme sitten tuntea kaikki "isonenät" nahoissamme. :) Mielenkiintoista näin jälkeenpäin miettiä tuota "yhteisöllistä" kasvojen menettämistä. Voiskohan tuo toimia meillä Suomessa? Eri yhteydessä...mutta kuitenkin? Hmm.


Tänään reissuun. Kivaa!!! Uskonpa, että tulee hauskaa kun pääsen vaihtamaan maisemaa -pitkästä aikaa. Tiedä vaikka törmään Herra Sopivaan juuri siinä aamuisessa Pendolinossa... :)

Omaksi halutaan...

...Täysikasvuinen mies. AIKUINEN. 30-38-vuotia. Yleensä terve (pikkuvikaiset huomioidaan, harkitaan vian laadun mukaan). Sitoutumissuostuvainen. Alkeelliset käytöstavat omaava. Siisti. Huollettu ja kuntokartoitettu.

(Pienet on perusvaatimukset!)

Ehdottomia poissulkukriteereitä: Allergia koirille ja kulttuurille, liiallinen mieltymys alkoholiin, kaupunkilomien vastustaminen ja museovierailuista kieltäytyminen (tai vastentahtoisuus), klassisen musiikin aliarvioiminen,metsätyksen riistanhoidollinen väheksyminen

Ei kovin houkutteleva. Harkitsen vielä julkaisua.

Hieman väsynyttä! Alan katsomaan HÄÄohjelmaa! :)

Yleistä väsynyttä valitusta

Olipa rankka päivä!!! Töissä oli aivan hurjaa. En ylläty enää kai juuri mistään tämän jälkeen. Todellakaan. Ihmisissä on todella monia ulottuvuuksia! Hengissä sentään selvittiin (kaikki osalliset). Nipin napin tosin. Töiden jälkeen säntäsin kotiin ja vein koiruuden pitkälle lenkille. Josta toimitin sessun hoitoon äidille. Se olikin tosi tarpeen, kokous kesti yli kahdeksaan ja kotona olin vaille kymmenen. Kokouksessa tuli esille yksi "ei niin mukava" yllätys. Luulen kuitenkin, että asia hoituu. Onneksi on ihmisiä, jotka ovat valmiita paikkaamaan toisten tekemättä jättämisiä.

Äiti oli ostanut minulle synttärilahjan! En avannut vielä, mutta kurkkasin vähän. Pentikin Vaniljaa. Täytyy kiittää kauniisti huomenna. Synttäreitä odottelen aika laimein mielin tänä vuonna. Mielessä painaa se, että silloin piti olla yheinen reissu muusikon kanssa. Vaan eipä ole. Toivottavasti se on edes älynnyt perua hotellivarauksen ajoissa! Vaikka mitäpä se minulle kuuluu! Toisaalta synttäreistä voi tulla mukavan erilaiset. Näen vanhan opiskeluaikaisen ystäväni pitkästä aikaa. Ja siellä nuoruuden opiskelukaupungissa vielä. Luulenpa, että meille tulee kiva lauantai!

Kuuntelen hetken Bachia ja sitten nukkumaan...huomenna täytyy R-A-A-H-A-U-T-U-A töihin aikaisin...

Lomaa odotellen ja vastausta miettien

Olen haaveillut Italian matkasta ja hieman kurkkinut jo mahdollisia kohteita.Varata ei vielä uskalla. Täytyy ensin saada tietää saako lomaa siihen mihin olin sitä toivonut ja suunnitellut. Luulisin, että heinä-elokuussa saa. Mukavaa kun voi suunnitella ja haaveilla. Sydänsurutkin tuntuu hieman pienemmiltä kun on jotain muuta mietittävää.

En saanut eilen vastattua muusikolle. Ei vaan huvittanut, enkä oikein saanut vastausta aikaiseksi. Menee torstaille varmaan se vastaus. No, hänen on ihan terveellistä odottaa hieman. Etenkin tuollaisen pupuilun jälkeen. Tulevaisuus varmasti mietittää (useimpia ajattelevia ihmisiä). Missä on töissä, mitä tekee, opiskeleeko vielä ja sitoutuminenkin pelottaa tai mietityttää (ketäpä ei terveellä tavalla hieman). Ihan normaalia! Niitä asioita kun vaan olisi varmaan hyvä miettiä yhdessä, eikä hätäisesti jättää toinen. Ja mikä "parasta" nyt sitten katua! Muusikko laittoi tänään illalla tekstarin. Ei kylläkään ronkunut vastausta, muuten vaan lähestyi. Vastasin lyhyesti. Ihmettelen kyllä hänen motiiviaan olla noin tiiviissä yhteydessä eron jälkeen. En ymmärrä. Mysteeri.

Nyt täytyy alkaa kasailla ajatuksia huomiseen päivään. Työpäivänjälkeen pikaisesti kotiin ja lenkille. Sen jälkeen ilta meneekin kokouksessa, toisessa kaupungissa vielä. Onneksi saan kyydin, ei tarvitse itse ajaa pimeällä takaisin. Nyt nukkumaan ja aamulla takaisin "sorvin ääreen".

Päiväntasaajan aikaan

Ensimmäinen kirjoitus oli siis päivätty päiväntasaajan aikaan! Olin epähuomiossa jättänyt aika ja päivämääräasetukset huomioimatta. Mielenkiintoista sinänsä, että löysin kohdan mistä ne vaihdetaan. Ei nimittäin olisi ollut mikään ihme, ellen olisi löytänyt. Minun lienee syytä konsultoida jotain alaikäisiä näissä asioissa:)

Jouduin muutenkin konsultoimaan tänään. Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka Fordin tankki aukeaa. Tuli hiki. Soitin kaverin miehelle, joka neuvoi puhelimessa. Mies ei nauranut minulle. Ainakaan heti. Onneksi on kavereita ja edes joillakin heistä miehiä!

Maaliskuinen Maanantai

Tänään tämä sitten alkaa. Nettipäiväkirjaaminen nimittäin. Vierastan hieman sanaa blogi, puhun siis ainakin toistaiseksi nettipäiväkirjasta. Yllättävää, että tähän ryhdyin. Kaikella on tietenkin syynsä ja ehkäpä myös seurauksensa. Sinkkuunnuin juuri uudelleen yllättäen syntymäpäiväni kynnyksellä. Olen viikon vollottanut ystävilleni, kiitos heille kärsivällisyydestä ja vahvoista olkapäistä! Nyt päätin hieman keventää heidän taakkaansa ja purkaa sydäntäni tänne netin syövereihin. Aluksi taidan purkaa tänne eniten pahaamieltäni ja pettymystäni. Myöhemmin kun aika on parantanut(siihen uskon) kirjoitan tänne varmaankin monista iloisistakin asioista. harrastuksistani, matkoista ja muusta mukavasta. Elämään ja hyviin asioihin uskovana ihmisenä haaveilen kevään vielä koittavan minullekin -"PrimaVeralle".

Tänään on pitkään kaivattu vapaapäivä. Ihanaa nukkua aamulla pitkään, nauttia aamukahveista rauhassa ilman aikatauluja. Kävin pitkän lenkin jäällä, pilvistä mutta rauhoittavaa ja rentouttavaa. Huomasin jäällä olevani paremmalla tuulella kuin viikkoon. Mietin juuri päättynyttä suhdetta. Miksi suren sen päättymistä, mutta myös sen haasteita ja vaikeuksia. Olisikohan niin, että tässä oli taas jokin tarkoitus ja opetus. Varmaankin.

Kun tulin kotiin sähköpostissa odotti muusikon (ex) viesti. Kaverilta on tullut viestiä jokapäivä eron jälkeen joko tekstareina tai sähköisesti. Vaikka hän itse jättikin. Taitaa nyt ehkä katua hätiköintiään. Järkytyshän se oli minulle.Toisaalta viikon aikana olen miettinyt asiaa sen verran, ettei tätä saa kasaan ainakaan näistä lähtökohdista aivan heti. Jos koskaan. Heräsin nimittäin miettimään jotain minäkin. Oliko meissä kuitenkaan aineksia loppuelämäksi. Täytyy pohtia rauhassa. Vastaan muusikolle jotain ehkä illalla. Kun vaan tietäisin mitä.