Keikutetaan venettä...

Sanovat, että kannattaa keikuttaa vasta kun on varma uimataidosta. Olen vähän sitä mieltä, että voi sitä keikuttaa ennenkin...tuleepahan uimataidon hankkiminen ajankohtaiseksi!

Keikutin siis oikein kunnolla viime viikolla. Nyt myrskyää vesilasissa. Roiskuu ja kuohuaa!

Olen oikeudentuntoinen ihminen. Omasta mielestäni ainakin. Ja lojaaji ystävillenikin. Kavereille myös, mutta jos ystävän ja kaverin intresssit risteävät valitsen aina ystävän. Kävipä sitten seuraavasti:

Kaverini erosi. Ystäväni alkoi seurustella kaverin ex-miehen kanssa. Kaveri taisi haikailla perään. Kului aikaa. Mies jätti ystäväni. Alkoi seurustella kaverin kanssa. Unohti kertoa ilmeisesti molemmille, että ehti olla liki parikuukautta molempien kanssa yhtäaikaa... Jaa, mistäs sen tiedän. No, kun toinen kertoo onnellisena miten ihanaa kun he palasivat yhteen silloin ja silloin ja toinen tilittää miten ero tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta kun kaikki oli hyvin koko kesän! Ja sitten minä tietenkin menen ja teen jotain lojaalia ystävälleni ja samlla itselleni todella typerää. Kerroin sitten ystävälle, että mies taisi tehdä todelliset siat hänelle.

Myrsky tuli sitten siitä kun mies kertoi oman tarinansa kaverille. Nyt sitten salainen numeroni soittaa häiriöpuheluita... Mies vaatii "päitä vadille" ja "miekat heiluu" -näin hän itse on asian ilmaissut. Syyttömän kaverin reaktio!? Hyvä, että ystäväni pääsi moisesta... Tästä selvitään vaikkakin hieman asiaa hankaloittaa se, että "kaveri" on esimiesasemassa minulle ja ystävälleni. Elämme jännittäviä aikoja. Onneksi olen uimamaisteri. Kaikkien loppujen tarinan henkilöiden kannattaakin sitten hankkiutua uimakouluun!

Pienempää vaihdetta silmään...

...kun alkaa hirvittää tai olo muuten vain tuntua sille, että rauhallisemminkin pääsee perille. Juteltiin herra P:n kanssa rauhanomaisesti ja yhteisymmärryksessä pienemmän vaihteen käyttämisestä. Taisinkin jotain ajatuksiani siihen suuntaan kirjoittaa jo viimeksi. Kun sain päätökseni tehtyä tuli jo puoli huojennusta. Huojennus vain lisääntyi kun keskustelimme herra P:n kanssa "aikalisästä". Ymmärsimme toisiamme. Niin -ollaan nyt sitten "vain ystäviä". Sopimus on määrittelemättömäksi ajaksi. Katsotaan rauhassa, mitä ajatuksia tämä meissä herättää. Näin on hyvä!

( Ystäväni, ei tarvitse "säikähtää" -mitään erityistä ei ole sattunut. Tuntui vaan tältä. Kerron joskus naamakkain:))

Onnekas hetki...

...on sellainen kun tajuaa jotain tärkeää ja ottaa siitä opiksi. Olen tainnut oivaltaa jotain...ja olen todella onnellinen juuri näin. Jatkuuko onnellisuutta kuinka kauan -ei sen väliä! Tärkeintä on on olla onnellinen juuri tässä hetkessä!

Se mitä oivalsin on "sitten kun elämän" kannattamattomuus. Ei tarvitse mennä asioiden edelle, kaikki tapahtuu varmasti aikanaan jos on tarpeen. Itse ei tarvitse elämän isoa laivaa alkaa kääntämään. Vähemmälläkin vauhdilla pääsee perille, aikanaan. Jos ei pääse, niin sekin on varmaan sitten hyvä niin!

Kuullostaa varmaan joko todella vähäpätöiseltä tai sitten liiankin filosofiselta...lukijasta riippuen. Ei se mitään! Minulla on nyt vain jotenkin sellainen fiilis, että näin juuri minun pitää parisuhteesta ajatellakin. Mitään ei saa väännettyä väkisin... On osattava antaa tilaa ja silloin myös saa itse tilaa! Yksinkertaista, mutta miten tähän menikin näin monta vuotta tajuta tämä... tai ehkä pikemminkin osata viedä se käytännön asteelle!

Herra P saa siis tilaa (ihan pyytämättä) ja minäkin toivottavasti siinä samalla... Mene ja tiedä!

Kesä ja loma!

Loma alkaa valua pikkuhiljaa loppuun... Ajattelinkin alkaa totuttelemaan arkeen ja vaikkapa bloginkin kirjoittamiseen pikkuhiljaa asteittain. Ei tule kaikki sitten niin yllättäen nurkantakaa kertarysäyksellä!

Ihana, ihana loma on kylä ollut. Matka oli mahtava ja seura mitä parhainta! Kiitos komppis, oot huippu jos en sitäkään nyt ole tullut sanoneeksi niin sanonpahan nyt! Muutenkin lomaillessa päivät ovat vierähtäneet mukavissa merkeissä...ratsastusta, koiria, ratsastusta, koiria ja hyvin vähän miehiä. Mutta ne vähän ovatkin olleet erittäin laadukkaita...;)

Ei enempää tälläkertaa...kuten sanoin täytyy aloittaa varovasti!