Vappuheila

Minulla on ilmapalloja ja serpentiinejä, muutta ei simaa tai munkkeja -vappuheilasta puhumattakaan. Heti aamusta yritän hankkia mainitsemiani syötäviä...heila onkin sitten hankalampi juttu! Herra P edustaa ja edustaa..enkä nyt tiedä olisiko hänestä muutenkaan vappuheilaksi!!! Ärsyttävää kun kyseinen henkilö valtaa ajatuksiani välillä, halusin tai en! Mikä siinä onkaan kun toisista pääsee "helposti" eroon ja toisista ei meinaa päästä mitenkään? Herra P kuuluu ehdottomasti jälkimmäisiin. Jotain kai tälle asialle olisi vihdoin tehtävä...ennen kesää! Kesääni en pilaa märehtimällä ja murehtimalla mahdollista suhdettani tai suhtettomuuttani häneen.

Nyt nauttimaan savustettua siikaa ja bataattia -valmistettu omin pikkukätösin (ei välttämättä suuri laadun tae...)!:)

Paluu arkeen...

...on ollut tehokas ja maan pinnalle palauttava! Eilen oli typeristä typerin päivä töissä. Hermostuin ja ärsyynnyin totaalisesti erääseen "palvelun tuottajaan". On täydellisen älykääpiömäistä pitää toista ihmistä "pantivankina" satojen kilometrien päässä kotikaupungistaan ja saada kyseisen panttivangin ylityösaldo paukkumaan sillä yli kipurajan. Sekavaa selitystä? Niin on. Mutta kun ei voi kertoa, edes anonyymisti. No mitä sitten tein sen "ylityöni" ajan? Söin banaania ja muita eväitä. Muun muassa. Paluumatkalla vallitsi jäätävä tunnelma.

Tänään olenkin ollut vaivaiset viisitoistatuntia töissä! Mukavaa ja virkistävää! Valitin eilisestä kohtelustani kaikille mahdollisille tahoille. Esimieheni ei ensin sympatiseerannut! Vaikka hänen jos kenen pitäisi! Selitteli kansantaloudesta ja muusta asiaan liittymättömästä täyttä kukkua! Sanoin hänellekin mielipiteeni suoraan kyseisen firman palvelusta ja etten aio itse osallistua enää koskaan mihinkään yhteistyöhön heidän kanssaan. Menin pomoportaassa seuraavaan ja alkoi löytyä tukea. On varmaan kyseisellä palveluntuottajalla nyt mukava mieli kun sai palautteen taholta, joka todella vaikuttaa "palvelun" käytettävyysasteeseen. Sitä saa mitä tilaa. Kannattaa valita vastustajansa paremmin, olen ärsytettynä todella sitkeä ja enkä haluaisi joutua silloin itsekään napit vastakkain kanssani. Niin ja sekin ehkä vaikutti ärtymykseeni, että meni senssit sekaisin kyseisestä "retkestä" johtuen!

Nyt painun suihkuun tulemaan puhtaaksi ja shampoo mainoksen naisen näköiseksi.

Mustankipee

"tää tosiaan koskee
mut silti mä nautin
en löydä lääkettä
mistään tähän tautiin
tää repii
tää h-i-v-e-l-e-e
siis mitä mä teen?
kun olen susta kipee

niin pirun mustankipee"

(Aki Sirkesalo)


Että sillä tavalla. Kuvatun kaltaisia oireita olen huomannnut itsessäni. Kohteena tietenkin eräs herrahenkilö. Yritän tässä nyt sitten pohtia, että mitä sitä tulisi tehdä asialle, itselleen tai molemmille!? Tänään piti kirjoittamani aivan muusta aiheesta, joka on pyörinyt pitkään mielessäni. Mustasukkaisuus yllätti voimallisuudellaan ja saan nyt sitten ihmetellä mikä mulle tuli? Ja mistä tämä tuli? Juuri nyt? Mihin tämän voi kanavoidusti kohdistaa? Miten tämän voi purkaa? Voiko sinkku ylipäätään olla mustasukkainen? Onko se oikeutettua ja millä perustein?Ajatuksieni muualle ohjaamiseen minulle ehdotettiin jotain tavoitteellista, kuten trithlon! Kyseinen laji ei ehkä ole vältäämättä se mun juttu. Uimamaisteroitumisesta on aikaa ja tekniikka totaalisen kateissa. Juoksusta ja pyöräilystä ei varmaankaan tulisi ongelmaa...

Eilisestä sen verran, että illalla sain nauttia hyvästä tarjoilusta Kreikkalaisin höystein. Palvelu pelasi ja muutenkin oli mukavaa vaikka tilaisuus liittyikin työhön. Pöperöä piisasi, viikkoon ei olisi välttämätöntä syödä eilisen tankkauksen jäljiltä! Ilta kului muuten mukavasti työkavereiden kanssa ihmisiä pällistellen. Muutamien urpojen (epätoivoisia) iskuyrityksiä ei jaksanut edes noteerata. Kerkeäkielinen minä unohtui kotiin. Tyydyin vain tuijottamaan ja toteamaan monotonisella äänellä "ei kiitos".

Totuus tulee lasten suusta...

Tai jotakin sinnepäin. Tänään sitten kuulin totuuden miehettömästä elämästäni. Ja siitä miksi mikään suhteeni ei ole kantanut tämän pidemälle. Olin siis kummityttöni kanssa uimahallissa. Keskustelu minusta ja miehistä alkoi pikkuvanhasti kommentoimalla ulkonäköäni. (Kummityttöni kavereista useilla on teini-ikäsiä sisaruksia...joten keskustelu oli ehkä "hieman" saanut vaikutteita sieltä...). Aluksi hän totesi minun olevan vanhaksi naiseksi sopivan kokoinen. Vanha tarkoittaa yli 15-vuotiasta, tarkistin asian. Minulla on kuulemma nätit hiukset ja silmät, mutta liian laihat nilkat!? Seuraavaksi analysoitiin hieman luonnettani. Olen mukava, mutta itsepäinen...:D Monia muitakin asioita kaksituntisella reissulla selvisi. Lopputulema kuitenkin oli se, että hän kysyi ensin minulta miksi minulla ei ole miestä. Esitin vastakysymyksen, mistä hän uskoo sen johtuvan. Asiantuntija vastaus kuului näin: Voi olla, että olen vähän hankala, hankalien on vaikempaa löytää sopivaa miestä kuin ei hankalien vaikka ne ovat muuten "huonompia". Voi myös olla, etten ole vielä tavannut juuri sopivaa miestä. Hmm. Tässä saattaa piillä totuuden siemen!

Osa kommenteista on sensuroitu pois tästä yhteenvedosta... Makeita nauruja sain kyllä pitkäksi aikaa ja varmaankin moni muukin saunassa keskustelua kuunnellut! :D On se mainio kersa! Olisipa itselläkin joskus ne neljä yhtä mukavaa, tai vähemmänkin...

Hän on täällä taas...

...herra P nimittäin. Tai ainakin hän yrittää päästä taas hämmentämään elämääni. Tämä tästä nyt enää puuttui! Ei kuulemma osaa poiskaan pysyä...joopa joo. En kyllä tuota aivan heti niele. Ihme juttu taas. En jaksa miettiä häntä nyt enempää..joku toinen päivä rasitan päätäni. Otan sinkuista kertovan kirjan kainaloon ja menen sänkyyn lammaspyjamassani. Lammaspyjama on muuten sinkulle erittäin tarpeellinen lisävaruste. En aliarvosta kyseistä vaatekappaletta enää kuten olen joskus aiemmin tehnyt...

Laatuaikaa itselleni

Vapaapäiviä edessä kokonaista viisi! Aamulla oli poissa kaikki parinpäivän takainen ryydytys! Elämä hymyilee...kevät tulee. Voi tehdä miltei mitä lystää! Saa juoda aamukahvinsa rauhassa ja käyttää kyseiseen toimintoon vaikka 3 tuntia jos sattuu huvittamaan. Lukea rauhassa "ei mitään kovin sivistävää". Aion harrastaa myös maaseutumatkailua... Ja vastapainoksi vähän kultturellimpaakin menoa. Käydä ulkona syömässä. Nauttia.

Jotta totuus ei unohtuisi täytyy muistaa pari asiaa jotka on myös tehtävä vapaalla! Siivous! Kirpparille menevien tavaroiden (lue vaatteiden) valinta. Jollen tee sitä hukun pian materiaan. Vaatekaapin ovet räjähtävät. No, minkäs minä sille voin, että pidän ihanista vatteista ja ne vain jotenkin löytävät luokseni. Useimmat haluavat jäädä jopa asumaan pidemmäksi aikaa kaappeihini... Ikäänkuin tarjoan niille hyvän kodin. Lisäksi pari järjestöasiaa ON hoidettava pois alta ennen seuraavia. Kyllä noista selviytyy ja jää aikaa ensimmäisen kappaleen huveille!

Juuri nyt tuntuu sille, että minulla on oikeastaan aika hyvä elämä! Se aamuista puheripuliani kuuntelemaan sopiva mies puuttuu kyllä. Ainut miinus tällä hetkellä elämässäni siis on se, että täytyy olla hiljaa aamuisin...(ja muuta sellaista). Se on vähän vaikeaa kun on niin paljon asiaa!

Sitten ostamaan fiilikseen sopivaa levyä....

Kuinka näännyttää nainen yhdessä päivässä?

1. Otetaan kokooma italialaisia (jollei ole saatavilla kreikkalaiset/espanjalaiset/tai muutkin "puheliaan" kultuurin edustajat sopivat tarkoitukseen).

2. Kokoomalle on tarkotus opettaa/luennoida jotain. Valitaan mahdollisimman laaja ja kattava aihe omalta alalta. Mieluiten sellainen, jossa on paljon ristiriitaisuuksia ja näkökulmaeroja (jo oman kansallisuudenkin sisällä).

3. Lisätään näkulmien lisäksi kultuuriset erot.

4. Yritetään hallita hälisevää "keskustelevaa" joukkoa jotenkin. Yritetään ohjata keskustelua eteenpäin tai edes johonkin suuntaan. Keskustelu velloo kaikista ponnistuksista huolimatta ameeban lailla. Aloitetaan ensimmäisen kahvitauon odotus...

5. Kukaan ei halua lähteä kahville tai mihinkään koska keskustelu on niin mielenkiintoinen.

6. Keskustelun lisäksi on hyvä pyrkiä hallitsemaan paria muutakin päällekkäistä tapahtumaa tai toimintoa. Mielellään sellaisia joilla on kiire ja jotka vaativat suurta tarkkuutta.

7. Menkää yhdessä syömään. Et pääse edes ruokailun ajaksi eroon kalabaliikista. Yritä huomioida kaikkia ja sekoa laskuissa. Vastaile puhelimeen ja hoida asioita samalla...niitä tarkkuutta vaativia.

8. Ala haaveilla olevasi jossain muualla/joku toinen.

9. Yritä anella apua kolleegalta. Turhaan.

10. Viimeisenä keinona työnnä koko poppoo bussiin, junaan, lentokoneeseen, taksiin tai mihin tahansa. Ilmoita kyseisen menopelin olevan ehdottomasti päivän viimeinen. Tarkista, ettei kukaan unohtunut. Tarkista uudelleen. Ai, tämä yksi jäi vielä. Vie hänet itse "kotiin".


Itse olen noudattanyt edellistä kymenen kohdan näännytysohjelmaa tänään. Tehokas ja toimiva. Tämän avulla muistaa taas hetken aikaa mitä sitä tulee lupailleeksi spanielisilmäisille tyypeille. Kieli solmussa, pää ja takki tyhjänä painun nukkumaan. Huomenna on onneksi luvassa ihan tavallinen työpäivä!

Ihana rauha ja hiljaisuus

Edellisen kirjoitukseni jälkeen olen vielä pohtinut ihmisen monimutkaisuutta ihmissuhdeasioissa. Herra "liian hyvää ollakseen totta" ei ole ottanut yhteyttä. Mikä on erittäin hyvä asia ja myöskin todistaa hänen sairautensa. Ei sen vuoksi, että minä nyt niin lumoava olisin, ettei minua kukaan voi unohtaa ja jättää heti rauhaan...!:) Tarkoitin tällä nyt lähinnä tapaa, jolla treffit peruin. Kuka tahansa normaali mies (tai nainen) olisi jotain "yleistä" kysäissyt tässä viikon aikana. Mielen sairauksiin perehtynyt ystänäni valotti minulle persoonaltaan häiriintyneen ihmisen ajatusmaailmaa. Hän totesi, että olen torjunut hänet ja hän odottaa, että minä pyydän anteeksi, anelen takaisin pääsyä. Ystäväni sanoi myös, että "pahinta mitä häiriintyneelle voit tehdä on olla antamatta huomiota lainkaan ja se on parasta mitä uhri voi itselleen tehdä". Hän arvasi varmasti ajatukseni. Minusta tuntuu äärettömän tökerölle ja sopimattomalle jätää asia "roikkumaan" karkuun lähtemällä. Se ei ole minua. Normaalisti kun tapailen jotakuta, tutustun toiseen ja huomaan, ettei kannata jatkaa ilmaisen asian suoraan ja kiertelemättä. Saatan jopa kertoa syynkin asiallisesti (jos selkeä sellainen on). Tässä viimeviikkojen tapauksessa en tehnyt niin ja kaipa se vaivaa jollakin tavalla minua kun siitä tänne kirjoitan. Kuten sanottua tiedän, että tein oikein. Uskon kyllä, että persoonaltaan vakavasti häiriintyneen kanssa on turha toteuttaa kohteliaisuutta.

Viikonlopun olen vain ihmetellyt ihanaa rauhaa ja hiljaisuutta. Nauttinut ulkoilusta, ystävilleni olen antanut monta ajatusta. Kohta alkaa olla aika palata realitetteihin. Vatsassa alkaa olla perhosia...muutama tunti ja on puhuttava vaikeita vieraita kieliä asioista joita on vaikea selitää joskus jopa äidinkiellään. Vieläköhän jonkin pika koulutusta asiaan saisi? Meninkin lupaamaan kun spanielinsilmäinen, kiltti ja kohtelias työkaveri pyysi...kestää "vain" kahdeksan tuntia... Nyt olen lähinnä kauhun partaalla!

Sutta ja Sekundaa!

Viimeksi olin siis menossa treffeille mukavan miehen kanssa. Liian mukavan, jälkiviisaana voi letkauttaa. Vanha viisaus sanoo " jos se tuntuu liian hyvälle ollakseen totta, se todennäköisesti onkin". Menin treffeille, oli mielettömän mukavaa, ihanaa, hattaraa... Mielettömän mukavien treffien jälkeen tulee yleensä uudet treffit. Niin nytkin. Tai melkein. Ystävät, nuo ihanat ihmiset saivat minut muuttamaan mieleni. Järjetöntäkö? EI! Vanha totuus liian hyvästä ja sen valheellisuudesta nimittäin jatkuu... Sitä mikä tuntuu liian hyvälle on syytä juosta karkuun. Heti. Ja minähän säntäsin karkuun.

Kyse ei ollut kateellisten panettelusta vaan kauheasta todellisuudesta upean julkisivun takana. Tämä paljastui onneksi "kreivin aikaan". Saatan vain kuvitella mitkä ovat sellaisen ihmisen tuntemukset, jolle todellisuus paljastuu aivan liian myöhään. Siinä menee pahimmassa tapauksessa koko elämä pilalle. Minulle todellisuus tarjotiin eteen hyvissä ajoin. Ja siihen haluan tarttua. Jälkiviisaana en olisi edes halunnut päätyä mihinkään tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa. Mutta ei "sillä tavalla" sairas ihminen kävele hurmausvaiheessa hälyttimet päällä. Silloinhan kaikki juoksisivat sutta pakoon. Tällainen luikertelee uhrinsa ympärille ja häntä ei huomaa sekundaksi ennen omien voimiensa hupenemista ja oman ihmisarvonsa kadottamista.

Olen vieläkin järkyttynyt kuulemastani. Ihminen tosiaan tarvitsee ystäviä, hyviä ja oikeita ystäviä. Ja jokainen heistä korvaamattoman arvokas. Aina kannattaisi tuntea joku, joka tuntee jonkun. Pidän mielessäni.

Nyt jos jäi vaivaamaan mistä oli kyse annan aivan ilmaisen kirjallisuusvinkin. Saa myös pokkarina. Ostin itse kyseisen kirjan tänään ja luulen lukevani sen muistin virkistykseksi aika ajoin. Ja sen kirjan nimi on "Sata tapaa tappaa sielu"(Tuija Välipakka & Arja Lehtosaari).

Toivon todella sydämestäni, ettei kukaan koskaan omassa elämässään törmää vastaavaan. Toiveeni tiedän olevan kuitenkin turha niin kauan kun meitä ihmisiä on.

No, mitä minä sitten opin. En aio lakata elämästä, enkä luottamasta ihmisiin. Luotan ystäviin.

Sähköinen hiljaisuus...

...täällä juttunurkassani on johtunut paristakin asiasta. Töitä on riittänyt enemmän kuin yhdelle pienelle naiselle on hyväksi. Ja toinen juttu on sitten sellainen...jännittävä ja kutkuttava, tutustelu erään miehen kanssa. Olemme olleet aika paljon yhteyksissä nyt tässä viimeaikoina . Arvot ja moni muu asia natsaa. Mielenkiintoinen mies, jolla on erikoinen historia...positiivisella tavalla(ainakin nyt sen näen niin...). Otetaan tässä nyt sitten rauhassa selvää kuka se toinen oikein on ja mitä tuleman pitää. Tänään treffataan taas...jännittää! Mitä laitan päälleni, onko hiukset hyvin ja pitääkö hän minua kauniina...?

Ellaa taas..."When I get low I get high"...

Tärkeitä siirtoja

Ilmoitin Herra P:lle, etten aio tavata enää. Se on nyt nähty. Tuliaisensa saa antaa enenmmän tarvitsevalla. Muusikon kanssa en lähtenyt konserttiin, johon pyysi. En näe ainakaan nyt mitään järkeä tapailla häntä. Tuntuu huojentavalle kun sain tehtyä nämä siirrot.

Nyt tärkeä palmusunnuntainen pohdinta...söisinkö jälkkäriksi mignonin vai ruohomunia? Vaiko ehkä molemmat?

Asiasta kukkaruukkuun. Onko mitään ihanampaa ja raikkaampaa kuin lapsen heleä, sydämestä kumpuava nauru?! Ainakaan tähän hätään on vaikea keksiä montaakaan sen veroista asiaa. Toissapäivänä väsyneenä töistä raahautuessa aulassa kaikui juuri tuollainen ihana nauru! Siinä oikeni minunkin naamani sitruunalta leveään hymyyn!

Varokaa Vihaista Naista!!!

Ai missä? No täällä näin!

AAARRRGGGHHH!!! Noin, nyt on aneurysmat testattu taas kertaalleen! Tänään ärsyttää ja nyppii. Syynä kaksi miestä. Ensin aloitti hupsu työkaveri. Olin räjähtää, samassa tilassa kymmenen tuntia uskomattoman kouhon kanssa! Ja poispääsyä ei ollut. En ymmärrä miten se kaveri on voinut olla laskuvarjojääkäri! Uskoisin, että laskuvarjojääkärinä ei voi unohtaa ottaa varjoa mukaan. Tai voi, mutta sitten on hypyt hypitty. Töissä se sitten unohtaa senkin edestä. Olisi muutenkin töissä dramatiikkaa riittänyt ilman "ekstrabonustouhoa". Se tyyppi ei osaa keskittyä, priorisoida. Kaveri vaan katoaa aina johonkin. Silloin kun sitä tarvitaan se on "jossain". Selvisin hommista, mutta olisi ihan kiva jos siitä kollegasta olisi jotain hyötyäkin. Surkuhupaisinta on se, että kaveri on erittäin älykäs ja hyvä työssään. Mutta vain jos voi tehdä yhden asian kerrallaan. Ilman kiirettä. Sellainen ei meidän työssämme aina ole mahdollista. Priorisoiti ja limittäminen ei onnistu häneltä. Otsasuoneni pullistuivat pullistumistaan. Kun vihdoin pääsin tauolle menin vessaan ja potkin seinää. Ja sille kaverille on aivan turha rähjätä. Ei tehoa, sama on edessä aina uudelleen. Taidan tietää miksi hänen vaimonsa on lastentarhanopettaja. Ja edellinen kaikella kunnioituksella kyseistä ammattiryhmää kohtaan. Kukaan muu siitä urakasta ei selviäisikään.

Ja sitten armas verisukulaiseni. ISÄ oli tänään NIIN rasittava. Ei olisi pitänyt provosoitua. MURRR, RRRÄYH ja vielä AAARRRGGGHHH!!!

Yritän rauhoittua. Luen Tikrua ja katson illalla Nynnen.

Ja enkä oikolue tekstiä.

"Tikrut ovat rrrrrmottoman kovia kirjoittamaan!" Näppäimet sinkoilee ja pilkut ei ehdi paikoilleen.

Tikrun elämänohjeet

Kauan, kauan sitten(vuonna 2000) minä, PrimaVera olin nuori ja tarvitsin elämänohjeita. Hyvältä ystävältäni (minulla on onni omistaa monia ihania ystäviä!) sai lahjaksi kirjan "Tikrun Pieni kirja Pomppimisesta". Alaotsikolla varustettu kirja mainostaa "Tikrut osaavat mitä vain -ja sinä myös". Uskoin muuten pitkään tuohon lauseeseen:) Nykyäänkin luotan siihen pienin varauksin.

Aasin (Ihaa) sillan kautta pääsemme sitten tähän kyseiseen päivään. Ja siihen kuinka kyseinen kirja on liittynyt olennaisesti elämääni, kaikkina näinä vuosina. Ja liittyi tänäänkin. Minussa saattaa asua ihan pieni palanen "Tikrua"...

Tikru sanoo "Tule esiin komeasti". Näin todella tein tänään. Olin totaalisesti unohtanut erään edustajan ja erään koulutuksen, joka oli siis tänään. Tiedän nyt, että se luki kalenterissani -en vain muistanut lukea sitä... Aamulla muistin kuitenkin asian...ehdin kuin ehdinkin töihin ajoissa. Porhalsin sisään juuri samaisella kellonlyömällä kun kyseinen tilaisuus alkoi. Kiitos ihanan loskan korkooni oli jäänyt "jotain liukasta". Tulin esiin komeasti. Suorastaan liuin estradille...kaataen pari tuolia ja muuta irtonaista. Yllättävän tehokas keila on viisikymmenkiloinen nainenkin, etenkin kun ottaa ensin kunnon vauhdit ja likuu "ihan rentona". Itse selvisin kyllä mustelmilla. Henkisillä(nolotus) ja fyysisillä(polvi ja kyynärpäät auki).:) Fyysiset paranevat ajan kanssa. Henkisiin löytyi apu Tirkun kirjasta."Jos epäonnistut, pomppaa pysyyn vain" siellä sanotaan. Jep.

Itse koulutus sujui hyvin. Joutunen itse ehkä hieman kertaamaan muutamia asioita ennen projektin etenemistä...teen sen kyllä mielelläni koska aihe on innostava. Komeasta esiintulosta oli se hyöty, että pääsin lopuksi syömään. Ruokakin oli hyvää, samoin seura. Pientä flirttiä, mutta ei varmasti sen kummempaa. Piristi silti kummasti! Tikrumaisesti kevät on saanut minut muutenkin valtaansa. Jotenkin tuo lisääntynyt valo tuntuu tuovan mukanaan mielettömän piristysruiskeen. Moni asia tuntuu mahdolliselta...herra oikeakin saattaa pomppia Tikrumaisesti esiin ihan minkä tahansa kulman takaa. Herra oikeaa ja hänen kukkiaan odotellessa aion nauttia ostamistani tulppaaneista. Ostin keltaisia ja oransseja. IHANIA.

Seraavaksi ohjelmassa elämästä nauttimista. Jälkiruoka -luomujugurttia ja karviaiskeittoa. Samalla kuuntelen jälleen Ellaa (Fitzgerald) -Stairway to the stars, laulaa Ella upealla äänellään...ja minä haaveilen kesäilloista.