Korrektia Koiraharrastusta ja muuta Närästävää

Me koiraharrastajathan olemme valveutunutta väkeä ja muuta elinympäristössämme liikkuvia kunnioittavia ja huomioivia henkilöitä? Näin yleensä. Etenkin kun puhun HARRASTAJISTA, en kaikista niistä jotka OMISTAVAT koiran. Joskus, kuten tänään saatan joutua pettymään harrastajiin. Olipa laji mikä tahansa sen edustajat ovat harrastuksensa käveleviä käyntikortteja. Tämä pätee tietenkin kaikkeen harrastamiseen. Sitten kun mukaan liitetään vielä jokin eläin tai pärisevä pöristin kyseiset harrastajat ovat käytöksensä puolesta erityisen tarkasti suurennuslasin alla. Ärjähtelevät moottorit ja eläväiset, yllätyksellisetkin eläimet herättävät kanssaeläjissä aina tunteita. Puolesta tai vastaan. Halusipa sitä tai ei. Tämän kanssa on vain elettävä ja se on hyvä huomioida aina "harrastamattomien" parissa liikkuessa.



No miten tämä nyt liittyy mihinkään? Meninpä tänään treenettavani kanssa sosiaalistumaan venerantaan, satamaan ja muuallekin missä liikkuu paljon ihmisiä, muita koiria ja muuta ihmeteltävää. Kävelenpä siinä suojattini kanssa kun huomaan naisen koiran kanssa, koira on irti vilkkaasti liikennöidyn polun vieressä ja nainen puhuu kännykkään selkä polulle päin. Tiedän naisen ja koiran. Koira on pitkälle koulutettu ja tottelevainen, mutta silti koira. Ja kun se kerran on koira, kouluttetukin silloin mikään ei ole 100% varmaa. Ilmoitan lähetymisestämme ja kehotan naista kytkemään koiran tai ottamaan sen "kontaktiin". Mitä tekee tämä aiemmin fiksuna pitämäni ihminen? Ärähtää koiran olevan kouluttu, ei se minnekään lähdeä, kuulemma. Hän ei ehkä heti tunnistanut minua, hetken päästä kuitenkin. Siirtyy sitten hyökkäävyydestä puolustusreaktioon. Entäpä jos olisin ollut juuri koiran hankkinut, aloitteleva harrastaja tai en harrastaja ensinkään...kotikoiran omistaja? Tavallinen lenkkeilijä, koiria pelkäävä sellainen? Olsikohan joskus syytä muistaa, että heilläkin on oikeus nauttia pelkäämättä ja jännittämättä puistoista ja kuntopoluista. Harrastaja voi antaa tilaa, mahdollisuuden ja ennenkaikkea käyttäytyä järjestysääntöjen mukaan. Arvostus syntyy ansaitsemalla -siitä sain muistustuksen itsellenikin tämän tapauksen siivittämänä.

Toinen närästävä asia on erään lukemani blogin kanssa seuraaja. Jostain syystä (oletettavasti) minulle täysin vieraan ihmisen blogiin kommentoiva (oletettavasti myöskin täysin tuntematon) henkilö saa aikaan suunnatonta närästystä. Tämä johtuu ties mistä! Tavasta kirjoittaa. Rivien välistä paistavasta motiivista tai sitten jostain ihan muusta! En osaa sanoa, mutta närästää silti! onneksi saan pitää mielipiteeni ihan rauhassa ja purnaan siitä sitten vaikka tänne!

Nyt menen ottamaan jotain happoja tasapainottavaa närästyksen lievittämiseksi.

Toinen erä...

menikin sitten Alfan omistajalle. En hillinyt itseäni riittäävän hyvin eilen. Käyttäydyin lapsellisesti ja typerästi. Olen yhtä hupsu kuin treenattava koirani...
Menen kehittämään itsehillintääni. Voisin aloittaa joltain kurssilta, esim. "mielenilmausten ja tunteiden hallintaa aloittelijoille" saattaisi olla sopiva.

Nyt töitä. Itsehillintää. Töitä. Itsehillintää. Töitä. Töitä.

A niinkuin Alfa

Juhannus töissä ja kaupungissa, mahtavaa! Sarkastisesti voisi todeta "rahan tuloa ei voi estää"... Ammatinvalintahan on toki vapaaehtoista jne. Mutta purnaan silti. Se on oikeuteni, kun kerran äänestänkin aina. Kaupunki on todella hiljainen. Sateinen sää vaikuttaa varmasti myös osaltaan asiaan. Ne kaupunkiin jääneetkin pysyvät sisätiloissa voimassa huonosti perheensä kanssa ja ahdistuvat. Siitäpä sitten taas riittää sadossa korjailtavaa monelle ammattilaiselle arjen tullen ja aiemminkin... Äh, olen väsynyt, kyyninen ja turhautunut. Siitä tämä varmaan johtuu. Unohtakaa äskeinen. Perheet ja yksineläjät viettävät nautinnollista keskikesänjuhlaa.



Niin. Eilen treenasin uutta koulutetettavaa. Meni kohtalaisesti. Illalla tein kyseisen lainakoiran kanssa lenkin ystäväni luo. Istuin hetken aikaa rupattelemassa hänen ja miesystävänsä kanssa. Kotiin tullessa sain sätkyn. Pihassani oli Alfa. Sellainen auto, tiedättehän. Eikä mikä tahansa Alfa vaan herra P:n omaisuutta oleva menopeli. Ei siis auto, vaan Alfa. Edellispäisäisen rähinämme ja juhannussuunnitelmiensa perusteella hänen piti olla vähintäänkin 70 km etäsiyydellä kotipihastani. Pitkä pysäköintimatka "sinne missä hänen nyt pitikään olla". Mietin pihallani mitä teen. Soitanko ja kysyn, mitä nyt? No en tasan soittanut. Päätös on päätös. Ovellani ei ollut jälkeäkään misteristä. Laitoin ytimekkään viestin. Juuri kun olin nukahtamassa tuli pakottava tarve katsoa puhelinta. Tiedättehän tunteen "joku on soittanut/viestinyt"? Aivan, puhelu herra P:ltä, samoin viesti. Hyvää Juhannusta ja silleen... Puhuttiin sitten hetki. Salaa olin tyytyväinen ensimmäisen jatkoerän pisteet minulle... Mutta niitä eriähän piisaa....! Nyt täytyy piilottaa puhelin tai tehdä jotain muuta merkittävää. EN ota yteyttä. En. Ehkä. En.

Riitaa ja Rähinää.

Jos on tylsää ja sadekin masentaa laitetaanpa pystyyn kunnon riita! Näin sitten teimme tänään herra P:n kanssa. Ensin puhelimessa. Sitten naamatusten. Vähän aiheesta ja paljon aiheen vierestä. Käänsin ja väänsi aikani ja sain toisen hermostumaan. Täyttä rähinää. Ja se kesti ja kesti. Vastusta löytyi molemmista. Tasaväkistä. Kyyneliä. Uupumus. Sovinto. Huh!

Miehiä ja eläimiä.

Viikon kestänyt "suruaika" alkaa olla ohi. Joka päivä menee pidempiä aikoja, etten ajattele koirani kuolemaa niin surullisena. Muistan ja muistelen kyllä sitä, mutta enemmän niitä mukavia ja iloisia asioita. Aika parantaa kuten sanotaan. Koiralliseen elämääni kuuluu muutenkin jotain. Olen hieman selvitellyt toisen koiran rotuvaihtoehtoja (kisakoira kun tulee vasta 2010). Vahvasti olen miettinyt punavalkoista irlanninsetteriä (muitakin settereitä kyllä) ja keskikokoista snautseria. Saapa nähdä. Hetihän nämä asiat eivät tapahdu, täytyy ottaa niin monesta asiasta selvää kun pohtii "uuden" rotuista koiraa. Mutta jotain tapahtuu heti. Sain heti viimeviikolla mukavan puhelun. Minulle tarjottiin koulutettavaksi (ja asumaan pidemmäksi aikaa) erästä koiraa. Tartuin syöttiin (ei paljoa tarvinnut houkutella) ja niin useiksi viikoiksi kaverin. Haaste on mielenkiinoinen, monellakin tapaa. Ohjaajan vaihtuminen voi tehdä hyvää koiralle ja minulle tämä ainakin tekee hyvää. Viikko koirattomuutta (ilman , että olen matkoilla...) riittää!

Viimeinen viikko on kyllä ollut muutenkin hektinen. Töitä olen tehnyt koiran puutteessa aivan hirveästi! Miehiäkin olen jotenkin ehtinyt tavata(?!). Muusikolla oli jotain asiaa tännepäin, joten käytiin syömässä...kävelyllä ja jostain ihmeen syystä raahasin hänet vielä erääseen saareen! Ja kaikki tämä ainakin minun puoleltani kaveri pohjalta. Oli mukavaa. Jalkoihin vain tuli rakot, koska minulla oli maastojalkineina korkkarit...

Herra P...olen liki myyty! Meillä on taas ollut NIIN mukavaa. Eilen sain nauttia hemmoteltavana olemisesta...siihen voisin vaikka tottua! Jottei kaikki olisi liian täydellistä, niin tokihan tähänkin jokin varjo liittyy. Ja se varjo on herra P:n työ ja sitä koskevat mahdolliset muutokset! No se selviää lähiviikkoina. Ja en jää rypemään siihen. Murehtia voi sitten kun on oikeasti aihetta. Nyt aion vain nauttia tästä!

Mihin hupenivat päivät?

Loma alkaa pian olla lopussa. Mihin ne päivät vaan katosivat? Ryntäilyyn ja säntäilyyn, murehtimiseen ja huolehtimiseen? Niihinkin. Onneksi tämä loma oli vain reilun viikon mittainen, joten sitä nautittavaa lomaakin jäi sinne heinäkuulle ja elokuun öihin riittävästi, niitä minä rakastan ja odotan enemmän kuin valoisia alkukesän öitä! Yritän saada itseni tottumaan ajatuksesta tilapäiseen koirattomaan elämään. En kovin hyvin tuloksin. Niin se vain on, että paras ystäväni, harrastuskaverini ja upea lajinsa edustaja on päästettävä kivuistaan maanantaina. Ajatus on miltei sietämätön, mutta olen eläimiä ottaessani päättänyt olla hyvä johtaja laumalleni kaikkina aikoina. Silloin kun eläin kärsii ja sitä ei voi auttaa lisää ongelmia aiheuttamatta on toimittava hyvän johtajan tavoin. Uskallettava luovuttaa ja toimia eläimen parhaaksi, ei itsensä parhaaksi! Nyt on tämän raskaan päätöksen toteuttamisen aika. Koirattomuus tulee olemaan tilapäistä, etsin kuumeisesti sopivaa yhdistelmää josta itselleni koiran haluaisin. Rima vain on todella korkealla ja niitä sopivia ei näyttäsi "rodussani" olevan tarjolla suomessa tai pohjoismaissakaan ennen vuotta 2010. Joten sitä siis kituuttaen odotan! Sijaistoimintoja olen virittämässä vuosia unhossa olleen ratsastusharrastukseni henkiin uudelleen! Huomenna siis ensimmäiselle tunnille yli kymmenenvuoden tauon jälkeen!!! Hevostelu voikin olla mukavaa vastapainoa työlle ja sopivaa eläinten kanssa tapahtuvaa liikuntaa.

Herra P muuten yllätti totaalisesti...teki yllätysvisiitin kaiken kiireensä keskellä! Ihana mies!

Aktiiviloma...

...tuntuu ainakin alkuun olevan. Eilen suojuoksua koko päivä ja kovassa tuulessa. Naama ja kädet paloivat vaikka yrittinkin suojautua. Olo oli illalla lähinnä hervoton. Väsynyttä naurua ilman asiaa...:)

Tänään jatkoin samaa "työlomaa". Nyt tosin patojen ja pannujen seurassa. Tuli kokattua pakkaseen ruuat 15 hengelle viikoksi. Jotain taisin leipoakin. Nyt onnellisesti kotona ja kaipa tässä jonain (loma)päivänä kerkeän vain loikoakin! Luonnollisestikaan en ole ehtinyt prinssejä katsastella kaiken kiireen keskellä. Herra P:n näin viimeksi sunnutaina ja seuraavaa kertaa ei ole ainakaan vielä näköpiirissä...