Me koiraharrastajathan olemme valveutunutta väkeä ja muuta elinympäristössämme liikkuvia kunnioittavia ja huomioivia henkilöitä? Näin yleensä. Etenkin kun puhun HARRASTAJISTA, en kaikista niistä jotka OMISTAVAT koiran. Joskus, kuten tänään saatan joutua pettymään harrastajiin. Olipa laji mikä tahansa sen edustajat ovat harrastuksensa käveleviä käyntikortteja. Tämä pätee tietenkin kaikkeen harrastamiseen. Sitten kun mukaan liitetään vielä jokin eläin tai pärisevä pöristin kyseiset harrastajat ovat käytöksensä puolesta erityisen tarkasti suurennuslasin alla. Ärjähtelevät moottorit ja eläväiset, yllätyksellisetkin eläimet herättävät kanssaeläjissä aina tunteita. Puolesta tai vastaan. Halusipa sitä tai ei. Tämän kanssa on vain elettävä ja se on hyvä huomioida aina "harrastamattomien" parissa liikkuessa.
No miten tämä nyt liittyy mihinkään? Meninpä tänään treenettavani kanssa sosiaalistumaan venerantaan, satamaan ja muuallekin missä liikkuu paljon ihmisiä, muita koiria ja muuta ihmeteltävää. Kävelenpä siinä suojattini kanssa kun huomaan naisen koiran kanssa, koira on irti vilkkaasti liikennöidyn polun vieressä ja nainen puhuu kännykkään selkä polulle päin. Tiedän naisen ja koiran. Koira on pitkälle koulutettu ja tottelevainen, mutta silti koira. Ja kun se kerran on koira, kouluttetukin silloin mikään ei ole 100% varmaa. Ilmoitan lähetymisestämme ja kehotan naista kytkemään koiran tai ottamaan sen "kontaktiin". Mitä tekee tämä aiemmin fiksuna pitämäni ihminen? Ärähtää koiran olevan kouluttu, ei se minnekään lähdeä, kuulemma. Hän ei ehkä heti tunnistanut minua, hetken päästä kuitenkin. Siirtyy sitten hyökkäävyydestä puolustusreaktioon. Entäpä jos olisin ollut juuri koiran hankkinut, aloitteleva harrastaja tai en harrastaja ensinkään...kotikoiran omistaja? Tavallinen lenkkeilijä, koiria pelkäävä sellainen? Olsikohan joskus syytä muistaa, että heilläkin on oikeus nauttia pelkäämättä ja jännittämättä puistoista ja kuntopoluista. Harrastaja voi antaa tilaa, mahdollisuuden ja ennenkaikkea käyttäytyä järjestysääntöjen mukaan. Arvostus syntyy ansaitsemalla -siitä sain muistustuksen itsellenikin tämän tapauksen siivittämänä.
Toinen närästävä asia on erään lukemani blogin kanssa seuraaja. Jostain syystä (oletettavasti) minulle täysin vieraan ihmisen blogiin kommentoiva (oletettavasti myöskin täysin tuntematon) henkilö saa aikaan suunnatonta närästystä. Tämä johtuu ties mistä! Tavasta kirjoittaa. Rivien välistä paistavasta motiivista tai sitten jostain ihan muusta! En osaa sanoa, mutta närästää silti! onneksi saan pitää mielipiteeni ihan rauhassa ja purnaan siitä sitten vaikka tänne!
Nyt menen ottamaan jotain happoja tasapainottavaa närästyksen lievittämiseksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti