Kätevä emäntä...

...laittaa pihaa ja puutarhaa. Tässä tapauksessa paremman puuteessa parvekkeelle on tungettu nyt jos jonkin laista flooraa ja faunaa. Kukapa olisi uskonut muutamia vuosia sitten -oi tätä aikuistumisen riemua!

Muuten olen viettänyt hiljaiseloa nauttien koirani seurasta -kun vielä voin. Kamala tyhjyys iskee varmasti vastaan kun väistämätön luopuminen on nyt edessä. Koirasta näkee, että se on todella sairas. Hoidot on nyt kokeiltu ja oma rajallisuutensa täytyy vain hyväksyä ja antaa rakkaalle ystävälle arvoisensa loppu.

Nyt viikon loma...työntäyteinen tosin...

Kyllä vanha kansa tietää!

"Hyvä kello kauas kuuluu, juorukello vielä kauemmas!"

Kuulimpa tänään mehevän tarina. Tarinan tapahtumat olivat muuttaneet täysin muotonsa. Tarinan oli kertonut tuttavalleni henkilö jota en tunne (nimen olen kuullut joissakin yhteyksissä), mutta hän ilmeisesti "tuntee" minut. Tarinan kertoja ei ole itse ollut tapahtumapaikalla vaan oli kuullut "tapauksesta" jota juoru koski luonnollisesti "joltakin" toiselta henkilöltä. Hän kuitenkin katsoi aiheelliseksi jatkaa typerän tarinan kertomista eteenpäin. Ilmeisesti koska se on niin "mehevä".

No, mitäpä sitten. Tämä emäntä on nimittäin sellainen pakkaus, ettei tälläisilla asioilla paljoa kannata ärsytää ja jos ärsyttää niin sitten sitä on vaan otettava vastaan se mitä tuleman pitää. Ja tuleman pitää! Kaikki jotka minua vähääkään tuntevat ja jotka ovat asiaan mitenkään sekaantuneet vetäytyvät varmaan parhaillaan johonkin toiseen ilmanalaan.

Myrsyvaroitus on täten annettu, palaan asiaan pahan ilman lauettua ja salaman iskettyä.

Jotkut miehet on NIIN Marsista!!!!

Olipakerran ja silleen...tässä tulee herttainen tarina...

Niin, mitäpä tehdä kun nainen asuu mister pöljän kanssa. Ovat asuneet kauan aikaa...ja ovat "julkisesti pari". Mister pöljällä on myös sitten naisen lisäksi toinenkin nainen, jo pidemmän aikaa (mutta vähemmän kuin nainen nro 1.). Sattuupa olemaan niin, että nainen nro 1. ei tiedäkkään olevansa ex, mies ei ole muistanut kertoa, eikä toki ole nähnyt tarpeelliseksi muuttaa poiskaan... Huoltokin mitä ilmeisimmin pelaa hyvin...:/ No sattuupa sitten niin, että tyttöystäväkin olettaa olevansa nro 1. Luonnollisestikin naiset tietävät toistensa olemassaolon, toki joillakin ihan muilla nimikkeillä...

Sekavaa? On kyllä. No mitä sitten? Toivotaan vaan, ettei mister pöljälle satu vain mitään vakaavaa ja joudu minkään virallisemman tahon kanssa tekemisiin/autettavaksi. Jos nimittäin näin käy on lopputulema todella epämääräinen ja kaikkia turhauttava ja työtä haittaava!!!

Onneksi tämä kaikki on fiktiota ja minun ei tarvitse repiä jumppatrikoitani!

Jos sattuisi niin, että tarina olisikin joskus totta tulisi naisistakin luonnollisestikin pöljiä. Nimittäin ex-nyx-pöljä ja muuten vaan pöljä. Herra pöljän voisikin sitten lähettää ensimmäisellä mars-lennolla takaisin sinne mistä on tullutkin. Hän on NIIN marsista!

Polkupyörän huoltoa ja muita "miesten töitä"...

on herra P luvannut tulla askartelemaan päivänä muutaman. Palkaksi lupasin leipoa pullaa -omaansa on hyvä kehua, mutta tekemäni on järjettömän hyvää! Toivottavasti sulattaa tämän miehen!:) Tajusin juuri sen ettei herra P ole koskaan syönyt leipomaani pullaa!!! Monia muita ennemmän tai vähemmän onnistuneita tuotoksia kyllä.

Nyt ei juurikan järki juokse...pitkä päivä takana ja kohta painun nukkumaan kissapyjamassani.

Hahaa -tajusin juuri, että olen kahden kuukauden päästä matkoilla huippuihanan ystäväni kanssa Albaniassa ja vähän muuallakin!!! Voi sitä riemua kun me tytöt päästään taas yhdessä reissuun!!! Ennen oltiin nuoria ja notkeita hulvattomia sankarimatkailijoita! Nyt ollaan enää hulvattomia ja (anti)sankareita...:)

Herra P Kävi Täällä

Oli oikein rattoisaa. Lenkkeiltiin ja puhuttiin mukavia. Jokin siinä kaverissa vaan saa sukat pyörimään jaloissa ja posket punaisiksi! Onko se sitä kemiaa vai mitä lie?

Muuten meneekin sitten vähän kurjemmin. Koirasta löytyi eilen lisää "vikaa". Troppia laitettiin jos jonkin laista. Olen itse aika skeptinen sen toipumisen suhteen. Kyseinen sairaus on ihmiselläkin hankala hoitaa ja hirvittävän monioireinen. Viisautta olisi osata lopettaa ajoissa ja luovuttaa kun sen aika on. Turhaa kärsimystä on syytä vältää. Ihmisellä on eläinten kanssa eläessään suuri vastuu -myös vaikeita päätöksiä tehtäessä. Silloin kun niiden aika on ei pidä ajatella itseään (ja omaa suruaan) vaan olla vahva ja oikeudenmukainen parhaalle ystävälleen. Katson nyt hetkenaikaa ja teen ratkaisuja kun nähdään onko lääkkeistä mitään apua.

Nyt aloittelevaksi hortonomiksi, parvekepalstan kimpuun!

Kirkkaita Päätelmiä

Sinkkuilu on syvältä! Herra P:n kanssa ei uutta uutisoitavaa. Nähdään, soitellaan ja viestiäkin pukkaa... No joo, katsotaan mieten jatkossa. Oli kyseinen tyyppi kyllä eilen aika suloinen ja huomaavainen. Hemmotteli minua tosissaan hirvittävän järkytyksen jälkeen. Olen vieläkin poissa tolaltani ja todella huolissani koirani voinnista. Kohta mennään elukkatohtoriin selvittämään asiaa.

Viikonloppu meno päättyi siis kamalaan järkytykseen ja kyyneliin. Kirkkaana päätelmänä todettakoon, ettei koira ole kunnossa -ei sinne päinkään. Vaikka sitä niin erehdyin luulemaankin.

Kiire, Kiire, Kiire!

Hiljaiseloa...blogissa, mutta ei elämässäni. Ihanaa kunhan joskus tulee kesäkuu. Nyt pitää sellaista hoppua, että on täytsi työ tietää kuka olen, minne menen ja mitä teen. Nyt sitten taas täyttyy pakata ja sännätä seuraavaan paikkaan. Sunnuntaina luulen saavani nauttia illalla jo oman kodin lämmöstä ja rauhasta -sitä odotellessa! Täytynee raportoida silloin tarkemmin sinkkuus asioistakin!:)

Ystävä parisuhdemaassa

Olen kadottanut erään ystäväni. Häntä on liki mahdoton tavoittaa ja jos hänet tavoittaa hänellä ei ole aikaa. Hän on muuttanut parisuhdemaahan! Tuohon outoon ja pelottavaan paikkaan, joka nielaisee osan ihmisistä täysin. Osa palaa sieltä tavoitettavien kirjoihin jonkin ajan kuluttua (vaikka suhde jatkuisikin hyvin voivana), osa ei koskaan. Surullista on jos palaaminen tapahtuu parisuhteen kariuduttua. Silloin se parisuhdemaasta palannut kaipaa olkapäätä ja auttajaa eron tuskan yli. Kun hän sitten taas tapaa uuden ihastuksen hän katoaa taas planeetalta määrittelemättömäksi ajaksi. Tämä jos mikä jurppii ja rasittaa! Ymmärrettävää on, että tällaisesta ystävyydestä tulee melkoisella varmuudella entistä ystävyyttä kun aikaa kuluu ja vastavuoroisuus puutuu.

Mutta palataanpa kadottamaani ystävään. En olisi ikimaailmassa kuvitellut "meille" käyvän näin. Hän tapasi ihanan miehen. Aikaan ennen seurustelua liittyi heidän kohdallaan lukuisia vaikeuksia. Niitä sitten ruodittiin usein ja hartaasti puhelimessa ja (usein) tavatessamme. Murehdin hänen kanssaan ja iloitsin hänen kanssaan. Vielä vuosi sitten ystäväni tuskaili, koska mies ei ollut kosinut. Kesällä juhlittiin kuitenkin kihloja ja he menivät naimisiin jokin aika sitten. Kihlajaisten jälkeen hän sitten katosi parisuhdemaahan. Ystäväni ei ole käynyt luonani kohta vuoteen. Minä olen käynyt HEILLÄ useitakin kertoja. Nyt minua on alkanut jostain syystä närästää tämä asia aika lailla. Minun huolilleni ei ole aikaa. Minun (orastavat) suhteeni tai niiden puute ohitetaan muutamalla sanalla. "Unohda se"¨, "Eiköhän se ole jo nähty"...ne on kuultu moneen kertaan. Kaikkeen minuun ja vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden välejä koskevaan elämään saan lähinnä vastauksia joista välittyy kiinnostuksen puute ja suorastaan välinpitämättömyyskin.


No mitä minä ruikutan? Annan koko "ystävän" jäädä? Ruikutan koska tiedän jossain syvällä itsessäni ettei hän ole idiootti ja toisista piittaamaton typerys. Olen vain kadottanut hänet. Haluan saada hänet takaisin parisuhdemaasta! Mutta miten se tapahtuu? Tietääkö kukaan?

Reipashenkistä ulkoilmaelämää...

takana eilen ja tänään. Aurinko otti iholle kiinni ja sain väriä kalpeuteeni. Eilinen meni siis treeneissä käytännössä kokopäivä. Tänään olin sitten jo kukonlaulun aikaan menossa itse kouluttamaan aloittelevia harrastajia. Kotiuduin iltäpäivällä ja tein vileä pika lähdön kaupunkiin. Käväisin keväisessä satamassa syömässä muusikon kanssa. Ihan kaveripohjalta tosin. Viihdyimme ihan hyvin. Mutta ei sen enempää, eikä ollut tarkoituskaan. Käytiin vielä jätsikillä ja puistossa istukselemassa. Minä tivasin jäätelönmyyjältä miten "supertiikeri" eroaa tavallisesta tiikeristä? No, ei hän tiennyt. Enkä tiedä minäkään. Ihan se maistui tavalliselta. Harhaanjohtavaa. Sen olisi kuulunut olla jotain erityis ominaisuuksia sisältävää kun kerran supereita luvataan!

Olen saanut loppuun kirjan nimeltä "tyttökerho". Olipa ajatuksia herättävää...saatan kirjoittaa asiasta vielä joku kerta. Liittyipä aihe läheisesti itseenikin, ikävä kyllä. Sieltä sitä löysi pari muutakin tuttua...kirjasta.

Ja sitten pari riviä joita jäin mietimään herra P:n puhelun jälkeen...

"pitkin unen pintaa
hitaasti leijailin
kun lakanoihin eilisiin
yksin nukahdin

sinä teit jo matkaa
uniin jonkun muun
minä sanoin näkemiin
sun uniis vielä tuun"

-Aki Sirkesalo-