Ilmoitin Herra P:lle, etten aio tavata enää. Se on nyt nähty. Tuliaisensa saa antaa enenmmän tarvitsevalla. Muusikon kanssa en lähtenyt konserttiin, johon pyysi. En näe ainakaan nyt mitään järkeä tapailla häntä. Tuntuu huojentavalle kun sain tehtyä nämä siirrot.
Nyt tärkeä palmusunnuntainen pohdinta...söisinkö jälkkäriksi mignonin vai ruohomunia? Vaiko ehkä molemmat?
Asiasta kukkaruukkuun. Onko mitään ihanampaa ja raikkaampaa kuin lapsen heleä, sydämestä kumpuava nauru?! Ainakaan tähän hätään on vaikea keksiä montaakaan sen veroista asiaa. Toissapäivänä väsyneenä töistä raahautuessa aulassa kaikui juuri tuollainen ihana nauru! Siinä oikeni minunkin naamani sitruunalta leveään hymyyn!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti