...on sellainen kun tajuaa jotain tärkeää ja ottaa siitä opiksi. Olen tainnut oivaltaa jotain...ja olen todella onnellinen juuri näin. Jatkuuko onnellisuutta kuinka kauan -ei sen väliä! Tärkeintä on on olla onnellinen juuri tässä hetkessä!
Se mitä oivalsin on "sitten kun elämän" kannattamattomuus. Ei tarvitse mennä asioiden edelle, kaikki tapahtuu varmasti aikanaan jos on tarpeen. Itse ei tarvitse elämän isoa laivaa alkaa kääntämään. Vähemmälläkin vauhdilla pääsee perille, aikanaan. Jos ei pääse, niin sekin on varmaan sitten hyvä niin!
Kuullostaa varmaan joko todella vähäpätöiseltä tai sitten liiankin filosofiselta...lukijasta riippuen. Ei se mitään! Minulla on nyt vain jotenkin sellainen fiilis, että näin juuri minun pitää parisuhteesta ajatellakin. Mitään ei saa väännettyä väkisin... On osattava antaa tilaa ja silloin myös saa itse tilaa! Yksinkertaista, mutta miten tähän menikin näin monta vuotta tajuta tämä... tai ehkä pikemminkin osata viedä se käytännön asteelle!
Herra P saa siis tilaa (ihan pyytämättä) ja minäkin toivottavasti siinä samalla... Mene ja tiedä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Niin totta! Yksinkertainen oivallus, mutta toisinaan niin vaikeaa toteuttaa :) Tuo ajatus olisi kyllä hyvä sisäistää pysyvästi!
VastaaPoistaSe on jotenkin niin yksinkertainen ja vaikea yhtäaikaa! Kirjoitin sen kalenteriin joka aukeamalle loppuvuodeksi -ettei heti unohdu! :)
VastaaPoista