...ja treffikutsuja! Muutaman vuorokauden sisällä kolmet. Kolmelta eri mieheltä. NYT!? En ymmärrä! Vainoharhainen olo...salaliittoteoriat vilisee mielessäni. Olenkohan joutunut pelimiesyhteisön kevätharjoitusten kohteeksi? En voi väittää olleeni kahden kanssa kohdatessani mitenkään erityisen hemaiseva -ai olenko normaalisti...?:)
Herra nro 1. Työkaveri. Reilusti vanhempi. Pyysi teatteriin.Outoa. Sain tehtyä kai jotenkin kohteliaaan torjunnan. DIAGNOOSI: Juonut liikaa energiajuomaa ja kierrokset oli selvästi liiankovat. Purki toiminnantarmoaan näin.
Herra nro 2. HarrastusKAVERI. Kaveri, Kaveri, Kaveri. Laittoi tekstarin treenataanko vai juodaanko kahvit. Treenattu lukemattomia kertoja. EI olla IKINÄ oltu muuten tekemisissä. Selitin jotain sekavaa. Treenaamaan olisin voinutkin mennä, mutta olin luvannut kaverille aiemmin. Kahville en mennyt tälläkertaa ainakaan. DIAGNOOSI: Tilapäinen mielenhäiriö. Halusi ehkä vaan seuraa ja minä ehkä ylireagoin ja kuvittelin treffikutsuksi...?
Herra nro 3. Mies metsässä. Tapasin tänään. Komea, omistaa koiran. Metsästykoiran:) Oletin meidän vain ohittavan toisemme koirinemme. Hän alkoi kuitenkin yllättäen jutella ja koirat tekivät tuttavuutta. Menin hämilleni kun hän kysyi numeroani jos vaikka joskus haluaisin koiralenkkiseuraa. Menin ihan lukkoon. Karkasin metsästä pois. Olen idiootti. Ei se numero ois haitannut mitään (omaani en anna, mutta hänen olisin voinut ottaa). Otin selvää kaverista. Vaikuttaa asialliselta. DIAGNOOSI: Ei ole aiemmin liikkunut metsissä paljoa. Luuli minun olevan telluksen viimeinen nainen.
En todella tiedä mitä tästä pitaisi ajatella. Herra ykkösen voi unohtaa samantien. Ei kiinnosta, mukava muuten kyllä. Kakkonen oli aika yllätys. Olen aina ajatellut häntä kaverina, ehkä vain ylitulkitsin nyt. Kolmonen oli kyllä ehdottomasti kiinnostavin tästä äkillisestä miessateesta. Täytyy alkaa kulkemaan taas paljon kyseisessä metsässä! :)
Yritän nauttia tilanteesta. Tämä on super harvinaista. Eikä varmasti toistu aivan heti.
Näihin hetkiin, näihin tunnelmiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Sitä ei koskaan tiedä mitä metsässä tapahtuu. Se tulee puun takaa yllättäen ja aivan pyytämättä... :)Tapahtuu korkeintaan kerran vuodessa tai kerran kymmenessä tai kerran elämässä.
VastaaPoistaTuttu tunne tuo sanattomaksi jääminen. Sitten sitä voi olla niin tallukka ettei oikein ymmärräkään juttua treffipyynnöksi.
Niinpä! Vanhassa lastenlaulussakin asia todetaan "jos metsään haluat mennä nyt, sä tukuulla yllätyt". Totta lurittelevat.:)
VastaaPoistaSanattomaksi jääminen on K-A-M-A-L-A-A! Mutta niin on myös noissa tilanteissa tapahtuva "puheripuli". Saatan vaihtoehtoisesti hermostuksissani puhua pulputtaa taukoamatta ja enemmän kuin olisi tarpeen.:)