Tänään tämä sitten alkaa. Nettipäiväkirjaaminen nimittäin. Vierastan hieman sanaa blogi, puhun siis ainakin toistaiseksi nettipäiväkirjasta. Yllättävää, että tähän ryhdyin. Kaikella on tietenkin syynsä ja ehkäpä myös seurauksensa. Sinkkuunnuin juuri uudelleen yllättäen syntymäpäiväni kynnyksellä. Olen viikon vollottanut ystävilleni, kiitos heille kärsivällisyydestä ja vahvoista olkapäistä! Nyt päätin hieman keventää heidän taakkaansa ja purkaa sydäntäni tänne netin syövereihin. Aluksi taidan purkaa tänne eniten pahaamieltäni ja pettymystäni. Myöhemmin kun aika on parantanut(siihen uskon) kirjoitan tänne varmaankin monista iloisistakin asioista. harrastuksistani, matkoista ja muusta mukavasta. Elämään ja hyviin asioihin uskovana ihmisenä haaveilen kevään vielä koittavan minullekin -"PrimaVeralle".
Tänään on pitkään kaivattu vapaapäivä. Ihanaa nukkua aamulla pitkään, nauttia aamukahveista rauhassa ilman aikatauluja. Kävin pitkän lenkin jäällä, pilvistä mutta rauhoittavaa ja rentouttavaa. Huomasin jäällä olevani paremmalla tuulella kuin viikkoon. Mietin juuri päättynyttä suhdetta. Miksi suren sen päättymistä, mutta myös sen haasteita ja vaikeuksia. Olisikohan niin, että tässä oli taas jokin tarkoitus ja opetus. Varmaankin.
Kun tulin kotiin sähköpostissa odotti muusikon (ex) viesti. Kaverilta on tullut viestiä jokapäivä eron jälkeen joko tekstareina tai sähköisesti. Vaikka hän itse jättikin. Taitaa nyt ehkä katua hätiköintiään. Järkytyshän se oli minulle.Toisaalta viikon aikana olen miettinyt asiaa sen verran, ettei tätä saa kasaan ainakaan näistä lähtökohdista aivan heti. Jos koskaan. Heräsin nimittäin miettimään jotain minäkin. Oliko meissä kuitenkaan aineksia loppuelämäksi. Täytyy pohtia rauhassa. Vastaan muusikolle jotain ehkä illalla. Kun vaan tietäisin mitä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti