Ai missä? No täällä näin!
AAARRRGGGHHH!!! Noin, nyt on aneurysmat testattu taas kertaalleen! Tänään ärsyttää ja nyppii. Syynä kaksi miestä. Ensin aloitti hupsu työkaveri. Olin räjähtää, samassa tilassa kymmenen tuntia uskomattoman kouhon kanssa! Ja poispääsyä ei ollut. En ymmärrä miten se kaveri on voinut olla laskuvarjojääkäri! Uskoisin, että laskuvarjojääkärinä ei voi unohtaa ottaa varjoa mukaan. Tai voi, mutta sitten on hypyt hypitty. Töissä se sitten unohtaa senkin edestä. Olisi muutenkin töissä dramatiikkaa riittänyt ilman "ekstrabonustouhoa". Se tyyppi ei osaa keskittyä, priorisoida. Kaveri vaan katoaa aina johonkin. Silloin kun sitä tarvitaan se on "jossain". Selvisin hommista, mutta olisi ihan kiva jos siitä kollegasta olisi jotain hyötyäkin. Surkuhupaisinta on se, että kaveri on erittäin älykäs ja hyvä työssään. Mutta vain jos voi tehdä yhden asian kerrallaan. Ilman kiirettä. Sellainen ei meidän työssämme aina ole mahdollista. Priorisoiti ja limittäminen ei onnistu häneltä. Otsasuoneni pullistuivat pullistumistaan. Kun vihdoin pääsin tauolle menin vessaan ja potkin seinää. Ja sille kaverille on aivan turha rähjätä. Ei tehoa, sama on edessä aina uudelleen. Taidan tietää miksi hänen vaimonsa on lastentarhanopettaja. Ja edellinen kaikella kunnioituksella kyseistä ammattiryhmää kohtaan. Kukaan muu siitä urakasta ei selviäisikään.
Ja sitten armas verisukulaiseni. ISÄ oli tänään NIIN rasittava. Ei olisi pitänyt provosoitua. MURRR, RRRÄYH ja vielä AAARRRGGGHHH!!!
Yritän rauhoittua. Luen Tikrua ja katson illalla Nynnen.
Ja enkä oikolue tekstiä.
"Tikrut ovat rrrrrmottoman kovia kirjoittamaan!" Näppäimet sinkoilee ja pilkut ei ehdi paikoilleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

joo tutut tuntemukset tuon työn osalta. Voi tikru parkaa...
VastaaPoista"Tikrut eivät koskaan ole Surullisia pitkään", sanoi Kani. "Tikrulla Suru on aina kerrassaan Tilapäistä."
VastaaPoistaNiinpä, tuo perjantainen olo on onneksi jo helpottanut! Aurinko paistaa taas...:)