Totuus tulee lasten suusta...

Tai jotakin sinnepäin. Tänään sitten kuulin totuuden miehettömästä elämästäni. Ja siitä miksi mikään suhteeni ei ole kantanut tämän pidemälle. Olin siis kummityttöni kanssa uimahallissa. Keskustelu minusta ja miehistä alkoi pikkuvanhasti kommentoimalla ulkonäköäni. (Kummityttöni kavereista useilla on teini-ikäsiä sisaruksia...joten keskustelu oli ehkä "hieman" saanut vaikutteita sieltä...). Aluksi hän totesi minun olevan vanhaksi naiseksi sopivan kokoinen. Vanha tarkoittaa yli 15-vuotiasta, tarkistin asian. Minulla on kuulemma nätit hiukset ja silmät, mutta liian laihat nilkat!? Seuraavaksi analysoitiin hieman luonnettani. Olen mukava, mutta itsepäinen...:D Monia muitakin asioita kaksituntisella reissulla selvisi. Lopputulema kuitenkin oli se, että hän kysyi ensin minulta miksi minulla ei ole miestä. Esitin vastakysymyksen, mistä hän uskoo sen johtuvan. Asiantuntija vastaus kuului näin: Voi olla, että olen vähän hankala, hankalien on vaikempaa löytää sopivaa miestä kuin ei hankalien vaikka ne ovat muuten "huonompia". Voi myös olla, etten ole vielä tavannut juuri sopivaa miestä. Hmm. Tässä saattaa piillä totuuden siemen!

Osa kommenteista on sensuroitu pois tästä yhteenvedosta... Makeita nauruja sain kyllä pitkäksi aikaa ja varmaankin moni muukin saunassa keskustelua kuunnellut! :D On se mainio kersa! Olisipa itselläkin joskus ne neljä yhtä mukavaa, tai vähemmänkin...