...Herra P. on palanut kotimaahan. Hänellä on kuulemma minulle tuliasia. Tarina ei vielä kerro mitä. Emme ole vielä tavanneet. Ja en oikeastaan tiedä edes olisiko tarpeellista nähdäkkään...
Alan päästä yli muusikon äkkijarrutuksesta. En mieti asiaa enää niin paljoa ja pystyn jo ehkä hieman paremmin analysoimaan syitä ja seurauksia. Miksiköhän monista meistä kolmekymppisistä sinkuista tuli näin parisuhdearkoja? Jäiköhän meiltä jotakin kuitenkin käsittelemättä, oma tunkio tonkimatta? Monet kaipaavat sitä toista ihmistä, mutta vaikka asiat olsivat hyvin ei sitten kuitenkaan ihan uskalleta ottaa niitä tärkeitä askelia. Täytyy ainaki pyrkiä itse siihen, ettei jätä omaa tunkiotaan kääntämättä. Itse en ainakaan haluasi päätyä "melkein uskallan" ihmiseksi.
Tähänkin asiaan sopii lainata idoliani Tikrua...
Suoraan sekaan:
"Minä näytän", sanoi Tikru urheasti.
"Sinä saat ratsastaa selässä". Sillä niistä monista taidoista joita hän oli maininnut tikruilla olevan, puihin kiipeäminen tuntui äkkiä ainoalta joka varmasti sujuisi.
-A.A. Milne-E.H. Shephard
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voisiko olla pelko siitä ettei ole enää "aikaa epäonnistua".
VastaaPoistaJos 20+ v alkaa seurustelemaan niin mitä sitten jos menee kiville, aina tulee uusia ja on aikaa mutta ala nyt 30+ seurustelemaan ja huomaa 5vuoden päästä että karille meni niin siinäpä ne alkaa perhehaaveet esim olemaan jo tosi kiireellisiä.
Vaikka itse kaipaan parisuhdetta kuin hullu puuroa niin olen todella kriittinen mitä juttua lähden jatkamaan alkuaskeleita pidemmälle, jos ei tunnu siltä täysin niin parempi jatkaa etsintää kun on vielä edes teoriassa "nuori".
Toisaalta jos vain jahkaa ja jahkaa niin yksin sitä silloinkin jää.
Voi olla kyse epäonnistumisen pelosta. Mutta, mutta... Sittenhän sitä vasta epäonnistuukin (varmuudella) jos ei uskalla edes yrittää!
VastaaPoistaTietenkin täytyy pitää mukana hitunen kriittisyyttä. Ei ole mitään järkeä lähteä soitellen sotaan löytääkseen jonkun tai ollakseen jonkun kanssa. Hänen täytyy olla se joku "erityinen". Mutta sitähän ei voi tietää jollei uskalla joskus tarttua hetkeen ja katsoa! Ainakin haluan uskoa niin...
Saattaa myös olla niin, että me 30+ sinkut(lue usein etenkin naiset)rakennamme liian kovasti sitä unelma kumppanin ja parisuhteen kuvaa. Meillä saattaa unohtua, että herra täydellistä ei voi ostaa kaupasta tai tilata netistä. Elämänkumppania ei voi valita rastitettujen vaihtoehtojen mukaan. Unohtuu se tärkein sielu. Minä höppänä kun uskon, että rakkaus ja parisuhde ovat sielujen sympatiaa. Sitä juuri oikeenlaista kemiaa...