Mihin hupenivat päivät?

Loma alkaa pian olla lopussa. Mihin ne päivät vaan katosivat? Ryntäilyyn ja säntäilyyn, murehtimiseen ja huolehtimiseen? Niihinkin. Onneksi tämä loma oli vain reilun viikon mittainen, joten sitä nautittavaa lomaakin jäi sinne heinäkuulle ja elokuun öihin riittävästi, niitä minä rakastan ja odotan enemmän kuin valoisia alkukesän öitä! Yritän saada itseni tottumaan ajatuksesta tilapäiseen koirattomaan elämään. En kovin hyvin tuloksin. Niin se vain on, että paras ystäväni, harrastuskaverini ja upea lajinsa edustaja on päästettävä kivuistaan maanantaina. Ajatus on miltei sietämätön, mutta olen eläimiä ottaessani päättänyt olla hyvä johtaja laumalleni kaikkina aikoina. Silloin kun eläin kärsii ja sitä ei voi auttaa lisää ongelmia aiheuttamatta on toimittava hyvän johtajan tavoin. Uskallettava luovuttaa ja toimia eläimen parhaaksi, ei itsensä parhaaksi! Nyt on tämän raskaan päätöksen toteuttamisen aika. Koirattomuus tulee olemaan tilapäistä, etsin kuumeisesti sopivaa yhdistelmää josta itselleni koiran haluaisin. Rima vain on todella korkealla ja niitä sopivia ei näyttäsi "rodussani" olevan tarjolla suomessa tai pohjoismaissakaan ennen vuotta 2010. Joten sitä siis kituuttaen odotan! Sijaistoimintoja olen virittämässä vuosia unhossa olleen ratsastusharrastukseni henkiin uudelleen! Huomenna siis ensimmäiselle tunnille yli kymmenenvuoden tauon jälkeen!!! Hevostelu voikin olla mukavaa vastapainoa työlle ja sopivaa eläinten kanssa tapahtuvaa liikuntaa.

Herra P muuten yllätti totaalisesti...teki yllätysvisiitin kaiken kiireensä keskellä! Ihana mies!