Miehiä ja eläimiä.

Viikon kestänyt "suruaika" alkaa olla ohi. Joka päivä menee pidempiä aikoja, etten ajattele koirani kuolemaa niin surullisena. Muistan ja muistelen kyllä sitä, mutta enemmän niitä mukavia ja iloisia asioita. Aika parantaa kuten sanotaan. Koiralliseen elämääni kuuluu muutenkin jotain. Olen hieman selvitellyt toisen koiran rotuvaihtoehtoja (kisakoira kun tulee vasta 2010). Vahvasti olen miettinyt punavalkoista irlanninsetteriä (muitakin settereitä kyllä) ja keskikokoista snautseria. Saapa nähdä. Hetihän nämä asiat eivät tapahdu, täytyy ottaa niin monesta asiasta selvää kun pohtii "uuden" rotuista koiraa. Mutta jotain tapahtuu heti. Sain heti viimeviikolla mukavan puhelun. Minulle tarjottiin koulutettavaksi (ja asumaan pidemmäksi aikaa) erästä koiraa. Tartuin syöttiin (ei paljoa tarvinnut houkutella) ja niin useiksi viikoiksi kaverin. Haaste on mielenkiinoinen, monellakin tapaa. Ohjaajan vaihtuminen voi tehdä hyvää koiralle ja minulle tämä ainakin tekee hyvää. Viikko koirattomuutta (ilman , että olen matkoilla...) riittää!

Viimeinen viikko on kyllä ollut muutenkin hektinen. Töitä olen tehnyt koiran puutteessa aivan hirveästi! Miehiäkin olen jotenkin ehtinyt tavata(?!). Muusikolla oli jotain asiaa tännepäin, joten käytiin syömässä...kävelyllä ja jostain ihmeen syystä raahasin hänet vielä erääseen saareen! Ja kaikki tämä ainakin minun puoleltani kaveri pohjalta. Oli mukavaa. Jalkoihin vain tuli rakot, koska minulla oli maastojalkineina korkkarit...

Herra P...olen liki myyty! Meillä on taas ollut NIIN mukavaa. Eilen sain nauttia hemmoteltavana olemisesta...siihen voisin vaikka tottua! Jottei kaikki olisi liian täydellistä, niin tokihan tähänkin jokin varjo liittyy. Ja se varjo on herra P:n työ ja sitä koskevat mahdolliset muutokset! No se selviää lähiviikkoina. Ja en jää rypemään siihen. Murehtia voi sitten kun on oikeasti aihetta. Nyt aion vain nauttia tästä!