takana eilen ja tänään. Aurinko otti iholle kiinni ja sain väriä kalpeuteeni. Eilinen meni siis treeneissä käytännössä kokopäivä. Tänään olin sitten jo kukonlaulun aikaan menossa itse kouluttamaan aloittelevia harrastajia. Kotiuduin iltäpäivällä ja tein vileä pika lähdön kaupunkiin. Käväisin keväisessä satamassa syömässä muusikon kanssa. Ihan kaveripohjalta tosin. Viihdyimme ihan hyvin. Mutta ei sen enempää, eikä ollut tarkoituskaan. Käytiin vielä jätsikillä ja puistossa istukselemassa. Minä tivasin jäätelönmyyjältä miten "supertiikeri" eroaa tavallisesta tiikeristä? No, ei hän tiennyt. Enkä tiedä minäkään. Ihan se maistui tavalliselta. Harhaanjohtavaa. Sen olisi kuulunut olla jotain erityis ominaisuuksia sisältävää kun kerran supereita luvataan!
Olen saanut loppuun kirjan nimeltä "tyttökerho". Olipa ajatuksia herättävää...saatan kirjoittaa asiasta vielä joku kerta. Liittyipä aihe läheisesti itseenikin, ikävä kyllä. Sieltä sitä löysi pari muutakin tuttua...kirjasta.
Ja sitten pari riviä joita jäin mietimään herra P:n puhelun jälkeen...
"pitkin unen pintaa
hitaasti leijailin
kun lakanoihin eilisiin
yksin nukahdin
sinä teit jo matkaa
uniin jonkun muun
minä sanoin näkemiin
sun uniis vielä tuun"
-Aki Sirkesalo-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä olin myöskin vakuuttunut Tyttökerhosta. Ostin sen jopa mun äidille, että se tajuais, että ei tää elämä sinkkuna oo aina ihan niin ruusuilla tanssimista.
VastaaPoistaTotta! Sinkun elämän varjopuolia ei jostain syystä kovin helposti muista ollessaan parisuhteessa! Sama pätee tietysti myös toisinpäin... Tuon kirjan tulisi kuulua jokaisen ihmisen "pakolliseen" lukemistoon, ainakin jos lähipiiriin kuuluu (naispuolisia) sinkkuja!
VastaaPoista